AL 21.7.2011: Tulisiko Maija Lahtinen armahtaa?

Aamulehti heräsi tänään horroksestaan vilkkaan yhteiskunnallisen keskustelun jälkeen.

Lue juttu tästä linkistä: AL 20110721

Page with Comments

  1. Kärsi tuomiosi, äläkä itke. Rikoit lakia, piste. Kun vapaudut vankilasta, olet rikoksesi hyvittänyt. Karkureille ei sympatiaa suomesta tipu.

    1. Kiitos viestistä. Tuomio perustuu valheelliseen todistukseen, ja omia varoja ei voi kavaltaa. Syyttömänä kenenkään ei tarvitse mennä vankilaan, ja vain syylliset voidaan armahtaa. Olemme siis AL:n jutusta tavallaan eri mieltä. Emme kaipaa armahdusta, vain oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä.

      Näiden faktojen takana edelleen seisomme ja taistelu oikeuden toteutumisesta jatkuu!

      Hyvää kesänjatkoa!

      t. Promaija-omaiset

  2. Jooo joo käräjäoikeus,hovioikeus ja korkein oikeus varmaan väärässä. Eiköhän siinä ole ollut jo oikeudenmukaista oikeutta ihan tarpeeksi. Ei muuta kun samalla lailla kaikki murhaajat ja raiskaajat karkuun. Ku oikeus oli varmaan väärässä.

    1. Kiitos Esko viestistäsi. En tiedä kuinka lukemisen ymmärtäminen sujuu, mutta käräjäoikeus ja hovioikeus perustivat tuomionsa valheellisen todistajan eli Pekka Paavolan todistukseen. Me emme halua muuta kuin oikeudenkäynnin missä todistajat eivät valehtele, ja viranomaiset eivät tee virkarikoksia. Molempia tapauksia olemme todistaneet tässä casessa. Tällä asialla ei ole mitään tekemisestä murhaajien ja raiskaajien kanssa.

      Toivottavasti osasin selittää tarpeeksi ymmärrettävästi.

      Oikeudenmukaista kesän jatkoa,

      Promaija-omaiset

  3. Mielestäni nyt tulisi armahtaa, sillä tuomio on nyt tullut kärsittyä tosi moneen kertaan. Perusteluina esitän seuraavaa:

    Minä olisin itse muuten alunperin tässätapaukseessa toiminut “Hieman” toisin:

    Olisin ottanut rahojani säästääkseni edullisen asianajajan, sillä tässä/tällaisessa tapauksessa kaikki asianajajat ovat yhtä hyviä..Tuomion saatuani olisin marssinut suoraan vankilaan kolmeksi vuodeksi josta olisin istunut vain puolet (eli 1,5 vuotta= ei mitään…) ja olisin ollut jo tosi kauan aikaa vapaalla jalalla. Nyt on ollut lopputuloksena tähänpäivään saakka ollut seuraavaa:

    Maija pakoili tuomiotaan ulkomailla pitäen kokoajan itsellään “ilmeisen suuria summia” kirjoittelevaa (ja hyviä neuvoja antavaa lakimiestä :)), (Lue: Ilmeisen suuri siivu kuolinpesän rahoista menikin asiaa- ajavan taskuun…, Kuinka ollakaan!?!…).

    Maijalla on ollut pakoilun johdosta todennäköstä suurta henkistä kärsimystä, josta johtuen myös somaattinen terveys on huomattavasti heikentynyt ja vaikka ulkomuodosta ei näy, niin kehon todellinen ikä on stressin ja paineen johdosta varmasti vanhentunut ja vieläkin on tuomion täytääntönpano epäselvä, Vai? Stressi jatkuu ja jatkuu…

    Eli summa summarum:
    Miltä osin pakoilu on ollut kannattavaa?!?! (Ei ymmärrä…), (Paitsi asianajajalle siis…heko heko..Kuinka ollakaan…!) : Pakoilusta johtuen:

    -Terveys heikentynyt ilmeisen paljon
    -Tuomio Edelleen (!) kärsimättä, ja sen johdosta henkinen kärsimys päällä vieläkin…
    -Kuolinpesän rahatkin huvenneet varsin mojovasti (minä olisin säästänyt/ lahjoittanut lapselle..
    -Julkisuus vatkaa asiaa vieläkin ja niinkauan kun asia on finaalissa.
    -Henkinen tuomio kestänyt MONTA kertaa enemmän nyt kuin se pieni alkuperäinen tuomio…

    Siis kysymys edelleen kuuluu: Miltä osin pakoilu oli kannattavaa? Vastaus: Ei miltään.

    Minulle kävi sellainen juttu että edellinen firma meni konkurssiin kun asiansa osaava asianajaja laskutti sellaisia summia ja antoi huonoja neuvoja siten, että firman voittovarat siirtyivätkin hänen firmalleen ja minun firma oli varaton veloitusten jälkeen. Eikö ollut söpöä?!?. Ja ne hänen neuvonsa olivat vain hänen kukkaronsa lihottamiseen hyviä. Juridisesti oikeita mutta minun kannalta huonoja…
    Sitten aloin ajattelemaan omilla aivoillani ja selvisin hengissä seuraavan firman perustamista varten. Kyseisellä asianajajalla on kuulemma lukuisia varsin varakkaita asiakkaita.
    (No ilmeisesti on sitten niinpaljon rahaa että on varaa jättää ajattelematta omilla aivoilla ja hävitä ihan .elvetisti. Ja hävitä samalla kaikkea muutakin kuin vain rahaa).

    Eli jos joku pystyy jotain tästä Maija Lahtisen tapauksesta oppimaan niin hyvä.
    Minusta tämä sisältää ihan hiivatisti opetuksia ja sudenkuoppia joita tulisi varoa.
    Minä ainakin yritän neuvoillani antaa tyttärelleni parhaimmat ja toimivimmat aseet maailman pahuutta vastaan.
    Ja kuten äitini sanoo: Selitä myös miksi ja mitä “aseita” pitää joka tilanteeseen käyttää.

  4. Voi Heleena, voi Heleena

    Vankilaan meneminen olisi tarkoittanut syyllisyyden tunnustamista. Ei syytön ihminen mene vapaaehtoisesti vankilaan. Syytön ei kaipaa armahdustakaan. Sinulta lienee jäänyt monta muutakin asiaa huomaamatta. Seuraavassa vähän mietittävää:

    Armahtaminen ei ratkaise asiaa. Sen jälkeenkin Maija Lahtinen olisi rikollinen ja olisi edelleen velvollinen maksamaan ”uhrilleen” 5 miljoonan euron vahingonkorvauksen ja sen 7 miljoonan euron korot.

    Ainoa oikea ratkaisu on purkaa kavallustuomio ja käydä uusi rikosoikeudenkäynti ilman epäluotettavaksi osoitettua todistaja Paavolaa.

    Syyllisyyskysymystä ei olisi pitänyt rakentaa eikä jatkossa saa rakentaa sellaisen todistajan kertomuksen varaan, joka on itse ollut pidätettynä ja epäiltynä samoista rikoksista kuin Maija Lahtinen. Vietettyään yön putkassa on Paavola kertonut asiat poliisille uudella tavalla (www.promaija.net / totuus vai tehtävä). Kertomuksen sisältö oli luonnollisesti se vanha tuttu: En minä mitään tehnyt, tuo toinen on syyllinen. Sitten hänet vapautettiin ja hänestä tuli syyttäjän päätodistaja.

    Paavolan muistia voi ihailla. Sanellessaan muuttunutta kertomustaan hän on osannut nimetä momentin tarkkuudella erään lainkohdan. Siihen vedoten hän on sanellut erittäin tarkasti suurta juridista tietoa ja taitoa osoittavan varauman. Kummasti putkayö virkistää muistia.

    Toinen kumma asia on se, että julkisuudessa ei ole koskaan näkynyt merkkiäkään siitä, että Urpo Lahtisen kuolinpesä vaatisi Paavolalta korvauksia kadonneista miljoonista. Paavola on oikeudessa kertonut kyllä lähettäneensä Urpon rahat jollekin tilille mutta sanoo, että tuon tilin omistajaa hän ei tullut tietämään. Hän on siis hukannut työnantajansa omaisuuden. Aika leväperäistä toimintaa. Miksi kuolinpesä ei vaadi korvausta?

  5. No mielestäni armahtaminen ratkaisisi asian kokonaan. Mielestäni se myös todistaisi oikeusjärjestelmämme mahdollisen haavoittuvuuden sillätavalla että tuomioistuin voisi vetäytyä kunnialla antamastaan mahdollisesta virheellisestä tuomiosta ilman, että tekisi itsensä epäuskottavaksi.
    Täytyy muuten todeta, että tämän koko viestiketjun ydinkysymyshän oli:
    “Tulisiko Maija- Liisa Lahtinen armahtaa vai ei?”. Ja minun viestini perussisältö on/oli että pitäisi armahtaa, sillä hän on jo kärsinyt tarpeeksi. Loppupelissä ei ole eroa sillä, onko hän syyllinen vai ei, sillä loppupelissä oikeuden antama tuomiolauselma joko tekee ihmisestä syyllisen tai ei. Siinävaiheessa kukaan ei enää kysy tuomion oikeellisuudesta, vaan se on niinkuin on ja sillä selvä. Oikeuden on aika vaikeaa tietää ja/tai ottaa selvää kuka valehtelee ja kuka ei. Sitä tapahtuu oletettavasti aika paljon jokapuolilla maailmaa.
    Jos valehtelija on esiintynyt vakuuttavasti ja jos on vieläpä todistajia hankittu, niin… BINGO..(!) en yhtään ihmettele että tuomio tulee…En tunne asian yksityiskohtia jotta voisin enemmän ottaa kantaa, mutta itse olisin suoraan mennyt istumaan olisin ollut syyllinen tai en.
    “Shit happens” mutta .elvetin vaikeammaksi asiat vaan menee kun käy tätä meidän oikeusjärjestelmää vastaan, – sen olen vaan ymmärtänyt kun olen lehdistä joidenkin juttuja lukenut ja erään asianajajan kanssa keskustellut.
    Ja ei TIETENKÄÄN kukaan syytön mene mielellään vankilaan. Siitä ei ole ollut kyse. Olisin vaan itse tehnyt alunperin niin.

  6. Siteraan edellistä viestiä “Maallikko asianajajalta”:

    “Sen jälkeenkin Maija Lahtinen olisi rikollinen ja olisi edelleen velvollinen maksamaan ”uhrilleen” 5 miljoonan euron vahingonkorvauksen ja sen 7 miljoonan euron korot”.
    Minä “Heleena” vastaan seuraavasti: JOS Maija- Liisa Lahtinen OLISI mennyt suoraan vankilaan, niin olisiko tuon 5 miljoonan euron korot (= 7 miljoonaa euroa) olleet edes olemassa?!? Vastaus: Ei! Korkojen osuus olisi ollut käsittääkseni tällöin pyöreä nolla!
    Korot kun ovat käsittääkseni ihan vapaa- ehtoisia sanktioita, jos vaan hoitaa pääoman heti kun sellainen maksu tulee… (Olen myös ymmärtänyt, että Lahtisella on/oli aika muhkea omaisuus, josta tuo 5 miljoonaa euroa edusti aika pientä osuutta, nyt korot edustavat kommentin mukaan jo suurempaa osuutta kuin alkuperäinen pääoma! Haloo…!).

    Ymmärrän toki, että jo pelkkä vankila- sana on kauhea, ja koska sellainen vaihtoehto hirvitti eikä Lahtisella ollut ajantasaisia tietoja nykyajan vankiloista, niin pakoilu tuntui paremmalta vaihtoehdolta. Ainakin suomessa vankilat ovat lepo- koteja, joissa pesulapalvelut toimivat, taivaskanavat näkyvät kaikissa uusituissa (ja uusissa) vankiloissa, läheisiään voi tavata useasti ja saunavuorot pyörivät säännöllisesti. Kuukautissuojistakaan ei tarvitse enää maksaa ja sapuska on tasapainotettu vastaamaan päivittäistä ravintotarvetta. Kuntosali ja harrastemahdollisuuksia löytyy. (Näin on kertonut minulle entinen työntekijäni, jonka mies hankkiutui aina vankilaan kun omat rahat ei riittäneet normaaliin elämiseen. Vankilassa kun saa treenata kroppansa hienoksi ja palvelu pelaa, plus sitten sapuska on hyvänmakuista. Plus vielä sitten se rikoshyöty jota valtio tai uhrit eivät koskaan saaneet takaisin…Hyvä Suomi joo, fiksua politiikkaa…Enemmän rahaa vaan rikoksentekijöille niin oikealla polulla ollaan..!).

    Ja mitä se pari vuotta olisi ollut valtion täysihoidossa contra siihen, että nyt asianosainen on kärsinyt 12- vuotta ilmeisen surullisissa oloissa tapaamatta kovinkaan usein henkilöitä jotka ovat tärkeitä? Ei kai se viiden miljoonan säästö ollut sen arvoista, että menetti kuitenkin kaiken!? Aikaa ja terveyttä ei kannata menettää, sillä niitä kun ei saa ostettua rahalla takaisin. Vai miten on?! Tämä on vain minun mielipide…

    Mitä nyt siis itse tekisin jos olisin Lahtisen asemassa. Minä maksaisin kaikille mitä tuomiolauselma määräsi korkojen kera ja olisin loppuelämäni onnellinen ja vapaa. Kyllä sitä rahaa on varmaan senverran vielä jäljellä… 😉

  7. Provosoiduin kommentoimaan:

    Haloota sopii todella huudella – monessakin mielessä. Tahallisella rikoksella aiheutetusta vahingosta on maksettava korko rikoksentekohetkestä alkaen, siis vuodesta 1994 eli Urpo Lahtisen kuolemasta alkaen. Korkoprosentti on monta kertaa korkeampi kuin pankkitalletuksissa. Se on vaihdellut 8 ja 16 prosentin välillä. ”Uhrille” korvattava velka taitaa tällä hetkellä olla noin 14 miljoonaa euroa.

    Vaikka vankilaelämä voittaisikin vapauden, tuntuisi aika mahdottomalta ajatukselta, että syytön menisi vapaaehtoisesti vankilaan, tunnustaisi tekemättömän rikoksen, antaisi koko omaisuutensa ”uhrilleen” ja palaisi vankilakokemusta rikkaampana mutta muuten halveksittuna tyhjätaskuna ihmisten ilmoille.

    Jokaiselle, niin syylliselle kuin syyttömällekin, kuuluu oikeus saada syytteensä puolueettomasti tutkituksi ja oikeudenkäynti rehellisesti käydyksi. Nyt syyttäjän todistaja on saanut tuomion valehtelusta. Rehellisestä oikeudenkäynnistä ei voida puhua. Asia on käsiteltävä uudelleen ilman epäluotettavaa todistajaa.

  8. Joo, aivan .elvetillinen on korko ja senmukainen pääoma mitä pidemmälle jättää maksamatta, -se kai on aika selvää jokaiselle. Voisin kertoa entisen miesystäväni menestyvän firman velallisesta, joka aloitti riitauttamalla aika kohtuullisen ja täysin aiheellisen laskun. Ja sitten mentiin oikeuteen ja vastaajan asianajaja innosti tappelemaan, ja mentiin hoviin ja paukkuja riitti niinpaljon että asianajaja sai palkkionsa. Ja siinä muodossa myös vastaajan omakotitalon ja kaiken muunkin. Ja exäni sai laskun loppusumman kaikkine kuluineen. Sen pituinen se. Myös yrittäjyyden osalta. Ja kaiken muunkin…

    Joo, no jos koko omaisuus menisi uhrille (mitä nyt en ihan olettanut…) niin kai sitten on parasta että se omaisuus meneekin tappelemiseen “oikeudenmukaisuuden puolesta”
    (Lue= asianajajille). Omaisuus (se vähäkin) menee jokatapauksessa näköjään… Aamen.

  9. Tapasin lentomatkalle juristin joka sanoi ettei itse olisi paennut, oli siitten syyllinen tai ei. Pari vuotta pois kuvioista vankilassa ja rahat olis odottanut ja lapset kanssa joiden tapaamiseen valtio olis hommannut viikottain aikaa. Noh…Kai se sitten oli Maijan kannalta parempaa juuri noin kun juttu meni..

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *