Hyvät ystävät (19.7.2011),

Korkein oikeus hylkäsi 7.7.2011 äänin 3-2 tuomioni purkuhakemuksen huolimatta syyttäjän avaintodistajan Pekka Paavolan perättömästä lausumasta. Korkein oikeus vei minulta näin oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin.

”Voitimme melkein”, kuten asiamieheni OTT Kari Uoti sanoi kertoessaan minulle päätöksestä.

Purkuhakemuksen hylänneet kolme oikeusneuvosta katsoivat, että Pekka Paavolan väärällä valalla ei ollut merkitystä asian ratkaisemisessa, koska Paavola valehteli asiaan vaikuttamattomista seikoista.

Pekka Paavolan perätöntä lausumaa koskevassa jutussa oli syyttäjänä kihlakunnansyyttäjä Jouni Peräinen. Hänen tehdessään syyteharkintaa toimitin hänelle tekemäni laajan yhteenvedon, jossa olin verrannut Pekka Paavolan todistajankertomuksia varoja hoitaneiden pankinjohtajien antamiin lausuntoihin. Kihlakunnansyyttäjä Peräinen saattoi todeta niistä, että Paavolan vastaukset samoihin kysymyksiin poikkesivat olennaisesti toisistaan käräjä- ja hovioikeudessa. Samoin hän saattoi todeta, ettei kumpikaan ”kertomus” vastannut miltään osin varoja hoitaneiden pankinjohtajien yhdenmukaisia lausuntoja.

Korkeimman oikeuden nyt antama päätös sekä tekemäni yhteenveto ovat luettavissa näillä sivuilla. Huolimatta siitä, että Paavolan todistajankertomukset olivat sarja valheita, joissa valhe seurasi toistaan, kihlakunnansyyttäjä Jouni Peräinen rajasi syytteen siten, että sillä ei mahdollistettaisi purun saamista. Hän siis syytti Paavolaa varovaisesti. Kuten Kari Uoti blogissaan totesi. Korkeimman oikeuden enemmistöön kuuluneet kolme jäsentä käyttivät tätä hyväkseen.

Minun oli alun perin vaikea saada Paavolaa vastuuseen, koska viranomaiskoneisto suojeli häntä tehokkaasti. Keskusrikospoliisi ja Helsingin kihlakunnansyyttäjävirasto katsoivat, ettei edes syytä-epäillä-kynnys Paavolan teon osalta ylittynyt. Vasta valitettuani valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäelle ja eduskunnanoikeusasiamies Riitta-Leena Pauniolle, esitutkinta viimein aloitettiin ja sen lopputuloksena Paavola tuomittiin vankeusrangaistukseen valehtelusta oikeudessa.

Olen elänyt maanpaossa kuusi vuotta erossa perheestäni ja ystävistäni. Olen taistellut nämä vuodet saadakseni elämäni takaisin, saadakseni Paavolan vastuuseen valheistaan ja uuden oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin, jossa minut todettaisiin syyttömäksi. Korkeimman oikeuden vähemmistössä olleet suoraselkäiset oikeusneuvokset Tulokas ja Rudanko katsoivat, että rikosasian vastaamalla on oikeus uuteen oikeudenkäyntiin, kun jutun keskeinen todistaja on valehdellut.  Jutun ratkaisivat kuitenkin kolme Korkeimman oikeuden oikeusneuvosta, jotka olivat enemmistössä. He veivät minulta oikeuden oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, mutta he eivät voi viedä minulta ihmisoikeuksia.

Oikeudenkäynti on nyt kestänyt kuusitoista vuotta. Korkeimman oikeuden musertavan päätöksen jälkeen olen elänyt päivä kerrallaan, koska enempään eivät voimani ole riittäneet. Kiitos teille kaikille, jotka olette lähettäneet minulle rohkaisevia viestejä perheeni ja näiden sivujen välityksellä. Se kaikki on auttanut minua pahimman yli. Paljon voimaa olen saanut myös siitä tuesta, jota johtavat oikeusoppineet ovat minulle julkisesti antaneet. Se kaikki vie minua eteenpäin ja antaa uskoa huomiseen.   Asiamieheni OTT Kari Uoti ja OTT Petter Kavonius valmistelevat parhaillaan valitusta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, joka valvoo Euroopan ihmisoikeussopimuksen noudattamista. Jätämme myös uuden tuomion purkuhakemuksen Korkeimmalle oikeudelle, uutena perusteena ihmisoikeusloukkaus.

Uskon ja toivon saavani oikeutta vielä myös Suomessa.

Maija Lahtinen

-Siellä jossakin, mutta silti lähellä Urpoa-