Pekka Paavolan kuulustelu hovioikeudessa maaliskuussa 2006

Hovioikeuden pj: Syyttäjä, Hymy Lahtinen ja Jesse Lahtinen ovat nimenneet teidät todistamaan, joten syyttäjä aloittaa teidän kuulemisenne, olkaa hyvä syyttäjä.
Syyttäjä: Kiitos puheenjohtaja, Pekka Paavola käydään hyvin pitkälti samoja teemoja ja samoja kysymyksiä kuin käräjäoikeudessa ja kertokaa ensiksi hovioikeudelle omasta koulutuksestanne ja työkokemuksestanne.

Pekka Paavola: No, minä olen juristi koulutukseltani, varatuomari arvoltani ja työkokemuksena on enimmäkseen ollut kunnallisvirkamies, pisimpään Tampereen kaupungin palveluksessa vuodesta 1960 vuoteen 1985. Sen jälkeen sitten Lehtimiehet Oy:n palveluksessa ja sen jälkeen kun se myytiin niin Yhtyneet Kuvalehdet Oy:n palveluksessa vuoteen, yhteenlaskettuna vuoteen 1990 saakka ja sen jälkeen siirryin sitten Urpo Lahtisen palvelukseen muodollisesti hänen perustamaansa yhtiön Art Urpon palvelukseen sen toimitusjohtajana, mutta käytännössä tehden sitten kaikkea mahdollista mitä omistaja halusi. Varsinkin sen jälkeen kun hän sairastui ja tuli osittain liikuntakyvyttömäksi, niin se painottui melkein voi sanoa 100 % sitten näihin hänen henkilökohtaisten asioittensa ja hänen perheensä asioitten hoitamiseen.

Syyttäjä: Mistä tehtävistä te eläkkeelle jäitte?

Pekka Paavola: Minä jäin sitten sieltä Art Urpo Oy:n, siis muodollinen tehtävä oli Art Urpon toimitusjohtaja silloin.

Syyttäjä: Ja mitä vuotta silloin elettiin.

Pekka Paavola: Jaa-a, 1995 kai.

Syyttäjä: Aivan, no kertokaa vielä hovioikeudelle että miten te opitte tuntemaan Urpo Lahtisen ja minkälainen tuota sen jälkeen yhteinen taival teillä oli.

Pekka Paavola: No Tampere on kuitenkin aina ollut sen verran pieni kaupunki, että sen laatuiset henkilöt kuin kaupunginjohtaja ja tällainen suhtkoht värikäs business-henkilö kuin Urpo Lahtinen niin jollakin tavalla ovat aina törmänneet toisiinsa ja tunteneet toisensa ja olivat niin sanotusti hyvänpäivän tuttuja ja niin minäkin olin Urpo Lahtisen kanssa. Oli sitten joitakin sellaisia tilaisuuksia, joissa nyt sitten vähän niin kuin paremminkin tutustuin, mutta ne olivat erilaisia sattumanvaraisia tilaisuuksia.
Minulla oli omat ongelmani 80-luvun puolessa välissä tässä virkasuhteessa, ja jotka silloin lehdistö esitteli ja sitten eräänä kauniina päivänä Urpo Lahtinen soitti ja sanoi suurin piirtein siihen tyyliin, että mitäs siellä olet niin kuin moittivana, että tule tänne meille tämän firman toimitusjohtajaksi ja pienen harkinnan jälkeen sitten päätin siirtyä sinne.

Syyttäjä: Sen jälkeen kun te kerroitte, että te palasitte Art Urpo Oy:hyn tai sanotaan Urpo Lahtisen edustaman tahon töihin, niin teittekö te ihan työsopimuksen siitä.

Pekka Paavola: Kyllä.

Syyttäjä: Te kerroitte, että te teitte myös tällaisia henkilökohtaisia töitä ja henkilökohtaisia tehtäviä Urpo Lahtiselle, mitä ne olivat luonteeltaan?

Pekka Paavola: Niin kuin minä sanoin, tai sanotaanko niin, että se työsopimus joka silloin 90-luvulla lähti, joka varmaan joissakin näissä asiakirjoissa onkin, ainakin minulla se on kotona, niin lähti alun perin siitä, että tulin pyörittämään sellaista kustannustoimintaa, jota Urpo Lahtinen vielä haaveili, että ryhtyisi toteuttamaan ja kun hänellä oli kilpailukielto tässä kauppakirjassa, millä hän oli myynyt Lehtimiehet Yhtyneille Kuvalehdille, niin hän ei voinut aikakausilehti-businessta ryhtyä harjoittamaan, joten kirjan kustantaminen oli siinä vaiheessa ainoa mitä hän siinä vaiheessa ajatteli ja myöhemmin myöskin tällainen iltapäivälehtijuttu. Kun sen piti kuitenkin tyhjästä alkaa siinä, niin eihän siinä päästy oikein puusta pitkään.
Niin sanotaan nyt vielä siitä työsopimuksesta ensiksi, että lähtökohta oli, että siinä oli sitten kohta, että sen lisäksi, että tätä varsinaista työtä pitäisi tehdä, niin pitäisi hoitaa myöskin kaikki Urpo Lahtisen antamat henkilökohtaiset, taisi olla nimenomaan lainopillisetkin –sanakin siinä sopimuksessa asiat ja myöskin, että hänen ja hänen, niin nimenomaan hänen asiansa käytännössä ja se päättyy jotenkin siihen tyyliin se lauserakennelma siinä sitten, että sekä muut Urpo Lahtisen osoittamat tehtävät, että se oli aivan täysin väljä, että jos hän olisi sanonut, taikka niin kuin hän sanoi joskus, että lähdetään katsomaan vaikka nyrkkeilykilpailuja johonkin ja niin kuin me menimme New Yorkiin, niin minä koin sen että, että olin silloinkin työntekijänä, olin tietynlaisena hänen avustajanaan, henkilökohtaisen avustajanaan siellä, mutta aika erikoislaatuinen tietysti työtehtävä se on.

Syyttäjä: No, miten te Pekka Paavola luonnehditte omaa tällaista luottamussuhdettanne Urpo Lahtiseen?

Pekka Paavola: No, mielestäni se oli erittäin hyvä, tietysti minun on vaikea mennä sanomaan, mitä Urpo minusta sitten loppujen lopuksi ajatteli, mutta ainakin kaikki se mitä siinä yhdessä oltiin ja tuota miten se oli esimerkiksi taloudellisenkin puolen suhteen, niin tuntui siltä, että hän luotti minuun ja samoin minä tietysti häneen.

Syyttäjä: No, puhuiko Urpo Lahtinen teille sen lisäksi, että hän antoi teille työtehtäviä, niin puhuiko hän teille henkilökohtaisista asioistaan?

Pekka Paavola: No, kyllä ja ei. Oli joitakin sellaisia henkilökohtaisia asioita, joista ei varmastikaan puhunut, sellaisia olivat esim. alkoholi, jonka minä tiesin taas muuten, että se oli jollakin tavalla pienoinen ongelma. Eikä myöskään naisseuralaisista ennen kuin ne sitten ilmestyivät jollakin tavalla kuvaan mukaan. Mutta kyllä hän sitten paljon muuten puhui, hänhän oli hyvin impulsiivinen henkilö luonteeltaan ja kun siinä nimenomaan silloin Lehtimiesten aikana tässä toimistossa niin meidän huoneemme olivat vastakkain käytävällä toisella puolella. Minä siellä nyt tietenkin olin siellä aamusta, normaalin työaikana ja kyllä Urpo Lahtinenkin, jos oli kotimaassa, niin siellä joka päivä kävi. Mutta ei hän oikeastaan hetkeäkään ehtinyt siinä paikallaan istua, vaan joko tuli puhumaan sinne minun puolelleni käytävää tai huuteli, että tule tänne puolelle. Yleensä hän esitteli joitakin ideoita, mitä hänelle oli tullut. Nyt unohdin sen ihan alkuperäisen kysymyksen.

Syyttäjä: Kyllä te vastasitte ihan hyvin. Kertokaa vielä hovioikeudelle minkälainen Urpo Lahtisella oli suhtautuminen rahaan ja varsinkin niin sanottuna omaan rahaan. Oliko hän tarkka mies rahoista.

Pekka Paavola: Kyllä ja ei. Häntä pidettiin varmaan ja hänen yleinen imagonsa oli varmaan tuollainen, paitsi macho mies ihan fyysisestikin, myöskin suureellinen. Hänhän oli hyvä kaveri suomalaisten hyvin tunteman Keihäsen kanssa, joka sitten esiintyi juuri susiturkeissansa hyvin mielellään valokuvissa. Urpo Lahtinen ei ollut aivan näin, mutta kyllä hän rakasti julkisuutta ja esiintyi sen mukaisesti ja myöskin hänen pukeutumisensa oli varmistikin, ei se nyt ollut tällainen kuten minulla ja meillä on yhteisesti solmio kaulassa, vaan siinä oli joku ehkä kultakoru ehkä riippumassa ja tällaista. Niin, se kysymys oli?

Syyttäjä: Se kysymys oli, että kysyin, että minkälainen oli hänen suhtautumisensa rahaan?

Pekka Paavola: Siitä tuli tällaisesta varmaan kaikille sellainen käsitys, että hän oli aika väljä rahan käyttäjä, mutta käytännössä hän oli, sanoisin, että hän oli aika nuuka siten, että niin kuin monet varakkaat henkilöt ovat, että on varsinkin pienessä asiassa nuuka, mutta jossakin isommassa, jos se liittyy johonkin harrastukseen tai muihin lähellä oleviin juttuihin, niin saattoi mennä vähän enemmänkin, esimerkiksi juuri näissä lehtijutuissa.

Syyttäjä: Mikäli Urpo Lahtisella oli tapana, kun tehtiin isoja sopimuksia, tai esimerkiksi annettiin isoja lahjoituksia tai tehtiin oikeustoimia, niin oliko hänellä tapana pyytää, että asiakirjat valmistetaan.

Pekka Paavola: Täytyy tietysti rajata aika mistä puhutaan, siis silloin ennen kuin minä menin Lehtimiehet Oy:hyn, niin hänellähän oli eräs tamperelainen juristi, joka säännöllisesti hoiti hänen asioitaan ja minä en nyt tarkemmin tiedä sitten siitä, miten ne kaikki silloin meni, mutta siinä oli asianajaja hoitamassa. Sen jälkeen kun minä tulin siihen palvelukseen ja varsinkin kun tämä lehtibusiness tästä myytiin, jolloin tietysti niiden asioiden määrä, mitä siinä sitten piti hoitaa, hyvin totaalisesti väheni ja sopimusten tekemisen tarve, niin se lähtökohta oli se, että hän kertoi minulle näistä asioista, että mitä hän oli ajatellut tehdä ja jos se oli sen laatuinen, että siitä olisi pitänyt tai piti tehdä jokin kirjallinen kontrahti jonkun tahon kanssa, niin minä sen sitten yleensä luonnostelin ja esitin, että kävisikö tämmöinen ja yleensä sitten kävi.

Syyttäjä: Luonnehtikaa vielä sitä Urpo Lahtisen fyysistä ja henkistä kuntoa silloin 90-vuoden lopussa ja 91 vuoden alussa kun aloitte tehtävän.

Pekka Paavola: Siis ennen kuin hän?

Syyttäjä: Ennen sairastumista.

Pekka Paavola: Ennen sairastumista, no se oli minun mielestäni hyvä, tai se oli joka tapauksessa se oli samanlainen kuin minkälaisena minä olin tottunut näkemään hänet niin pitkään kuin olin yleensä häntä tuntenut. Käsittääkseni hän oli fyysisesti ollut joskus aikaisempina vuosina paljon, paljon huonommassakin kunnossa alkoholin vuoksi, mutta kun hän oli siitä sitten päässyt sanotaanko ainakin suurimmalta osalta eroon, niin se fysiikka oli selvästi kohentunut siitä. Mutta kuten sanottu, temperamentiltaan ja olemukseltaan hän ei ollut mikään tavanomainen henkilö ja häntä saattoi eri ihmiset arvioida monella tavalla.

Syyttäjä: Kertokaa sitten siitä, kun Urpo Lahtinen sairastui, muistatteko sitä koska näin tapahtui ja olitte kauan ehtinyt olla hänen palveluksessaan ja millainen henkilö hän oli sairastumisen jälkeen?

Pekka Paavola: No tuota, nyt ensinnäkin täytyy sanoa, että olen itse 72-vuotias ja tämä maailma on ollut aika lailla värikäs, en pysty niitä kaikkia tai en ole koskaan pystynyt tarkkoja vuosilukuja kovin hyvin muistamaan, elleivät ne liity johonkin sellaiseen elämänvaiheeseen tai tapahtumaan, joka on sitten sen muuten tuonut mieleeni. Mutta näinhän se oli kai, että menin sinne vuonna 90, melkein vuoden alusta takaisin ja sitten vuonna 91, oliko se syksyä se aika, kun Urpo Lahtinen sairastui.
Hän oli sillä hetkellä, kun hän sai sen ensimmäisen infarktin, niin Espanjassa ja sieltä tuli sitten sellainen hätäinen soitto, että nyt on näin käynyt ja hänhän oli siellä ainakin jonkun parisen viikkoa ainakin varmaan sairaalahoidossa, kunnes siellä sitten katsottiin, että hän on siinä kunnossa, että hänet voidaan siirtää kotiin ja hänet tuotiin sitten ambulanssilennolla Suomeen ja hän oli ensimmäiseksi Tampereen Yliopistollisessa keskussairaalassa hoidossa.
Sitä miten hän sitten muuttui, en minä osaa määritellä sitä, minun mielestäni on kenenkään mahdotonta määritellä sitä miten se ihminen, hän pysyi perusluonteeltaan aivan varmasti samanlaisena kuin oli ollut. Mutta kun tämä halvaantuminen vaikutti paitsi sitten tähän liikuntakykyyn, niin sitten myöskin näihin kaulan, siis äänijänteisiin, niin että se pu-hu-mi-nen o-li sitten ja vähän vielä paksumpaa kuin minä sitä pystyn tässä esittämään. Niin se edellytti sitä, että tietyllä tavalla tottui siihen puhetyyliin. Olen nyt tavannut elämäni mittaan muitakin tällaisia potilaita ja ihan täsmälleen samanlaista se on ollut, arkisesti sanottaisiin, että mongerrusta, mutta kyllä siitä selvän saa ja sitten se edellytti kuulijalta malttia, että malttoi kuunnella, sen että hän hitaasti sen sanoo.

Mutta siinä, että mitä hän sanoi, niin kyllä hän ihan yhtä loogisesti puhui ja esiintyi ja tuntui ymmärtävän ja tiedostavan kaikkia asiat aivan kuten ennenkin. Että en minä voinut sanoa, että hänellä olisi millään tavalla, sitten se sanotaanko, mikä nyt oli oikea termi, käsityskyky, ymmärtämiskyky, hahmottamiskyky sen infarktin jälkeen huonontunut. Tietysti on selvää, että kun hän oli, kuten sanottu, niin impulsiivinen henkilö, ettei juuri samalla tuolilla pitkää aikaa olisi tahtonut istua, niin kyllähän se masentaa sen tyyppistä henkilöä. Että minä voin kuvitella, että joku vanha urheilija olisi samanlainen, jos hän menettäisi liikuntakykynsä. Se tuli joskus joinakin päivinä tietysti vähän enemmän esille ja joskus sitten taas kun pystyttiin juuri tämmöisellä sanotaanko innovoivalla puolella hakemaan tai ottamaan esille sellaista keskustelua, joka hän kiinnosti, niin se oli ihan ok.

Syyttäjä:
Oliko niillä tehtävillä, mitä te saitte Urpo Lahtiselta, oliko niillä eroa ennen ja jälkeen sairastumisen?

Pekka Paavola:
Kyllä tietysti hyvinkin paljon. Koska tuota, sitten siinä ensimmäisessä vaiheessa ja pitkältikin aina Urpo Lahtisen kuolemaan saakka, se hänen kotinsa tuolla Ylöjärven Siivikkalassa, niin se muuttui itse asiassa hoitolaitokseksi, jossa oli melkeinpä, tai siellä oli ympärivuorokautinen niin kuin päivystys sairaanhoitohenkilökunnan toimesta ja siellä oli kuntouttajaa ja vaikka mitä sitten, myöskin laitteitakin, jotka liittyivät tähän hoitoon. Tämän ruljanssin pyörittäminen jo sitten kun, he pyörittivät, perhe pyöritti sitä siellä Siivikkalassa, joka on noin 10 kilometriä siitä Tampereen kaupungin keskustasta.
Niin sieltä tuli mitä ihmeellisempiä puhelinsoittoja, että nyt tarvittaisiin sitä ja tätä ja kaikkea muuta. Samoin sitten sen kiinteistön hoito, huolto, se siirtyi sitten kaikki meidän hoidettavaksi siellä toimistossa, oli tuhannen ja yksi niin erilaista pienempää käytännön asiaa, joilla ei ollut mitään juridiikan kanssa tekemisistä eikä minkään tällaisen kanssa, vaan ihan käytännön asioita, jokapäiväisiä, melkein kauppa-asioita myöden.
Sitten olivat vielä eriksensä tietysti nämä heidän ulkomaanmatkansa, joita he tekivät. Yksi Urpo Lahtisen intohimo terveenä ollessansa oli matkailu ja häneltä jäi useampiakin semmoisia projekteja toteuttamatta, misstä hän minullekin puhui, mitä pitäisi ajaa, esim. Pohjois- ja Etelä-Amerikan mantereet lähtien Alaskan pohjoispäästä ja ajaa johonkin Tulimaahan saakka niin autolla, johon todennäköisesti minä olisin työni puolesta joutunut ja saanut ilon lähteä niin kuin matkaan mukaan, jos toisennäköiset olosuhteet olisivat olleet. Niin ja sitten tämänkin jälkeen, kun hän sitten sairastui, ja jolloin totta kai tuli huomattavan hankalaksi liikkua esimerkiksi lentokoneessa, niin hehän säännöllisesti, ainakin pari kertaa vuodessa sitten kävivät ulkomailla vielä, niiden käytännön järjestelyjä. Ja sittenhän he ostivat, kuten tässäkin varmasti tulee puheeksi, asunnon tuolta Sveitsistä, sitten näitä pankkiasioita hän halusi hoitaa ja niin edespäin.

Syyttäjä:
No tuota, minä kysyn vielä näin että, sen jälkeen kun Urpo Lahtinen sairastui niin, käynnistikö hän enää mitään sellaisia liiketoimintaprojekteja?

Pekka Paavola: Ei käytännössä.

Syyttäjä:
Ei käytännössä? Mitä te tarkoitatte?

Pekka Paavola: Ei, niin siis kyllä hänellä unelmissa tietysti oli varmaan kuolemaansa saakka, mutta kyllä ne sitten, jos sellaista oli, niin pilvilinnoja.

Syyttäjä: No jos hän olisi jotain käynnistänyt, niin olisitteko te ollut se henkilö, joka olisi siitä tiennyt?

Pekka Paavola: No, uskoakseni kyllä minä olisin sen tiennyt, hänellä oli tietysti sitten sen jälkeen kun hän meni naimisiin, niin toinenkin väylä, nimittäin hänen vaimonsa, jonka kanssa hän sitten hoiti ja en minäkään nyt sitten tietysti, minä kävin siellä heidän kotonansa ehkä pari kertaa viikossa päiväsaikaan, mutta mitä siellä muuten sitten aina tapahtui, en minä tiedä siitä.

Syyttäjä: Te aloititte mielenkiintoisesta teemasta eli Maija-Liisa Lahtisesta, niin kertokaa nyt sitten, että kun te olitte -91 alkaen tällainen henkilö-kohtainen lakimies, niin miten te luonnehditte Maija-Liisa Lahtista, mitä hän merkitsi Urpo Lahtiselle?

Pekka Paavola: Korjaisin, että en minä nyt voi väittää, että henkilökohtainen, no miksei lakimieskin, mutta se on vain yksi osa sitä roolia, siinä oli käytännössä sitten muuta. Mutta miten minä luonnehtisin?

Syyttäjä: Maija-Liisa Lahtista, mitä hän silloin sanotaan sairastumisen jälkeen maaliskuussa -91, minkälainen henkilö hän oli Urpo Lahtiselle?

Pekka Paavola: No, mikähän se nyt olisi oikea sana kuvaamaan sitä, että hän oli, niin kuin sanottu, että minä olin nyt elämäni aikana tietysti nähnyt erilaisia sairaustilanteita ja hoitosuhteita ja kaikkea muuta sen sellaista, mutta en ollut ikinä ollut nähnyt tällaista. Niin kuin minä sanoin jo, se heidän kotitalonsa muuttui pieneksi hoitolaitokseksi, klinikaksi ja Maija Lahtinen oli se henkilö, joka pyöritti sitä. Jos nyt otettaisiin vertaus jostakin oikein sairaalasta, hän oli ylihoitaja ja osastonhoitaja ja kaikkea, laboratoriohoitajakin melkein, siinä yhdessä ja samassa persoonassa ja sen jälkeen niin hänelle ei ollut tuntunut olevan mitään muuta elämässänsä kuin se Urpo Lahtisen tuo hoitaminen.
Niin, että joskus huomasinkin ja voi sanoa, että arvasin, että Urpo Lahtinen niin kuin vähän kärsi siitä, että se oli niin säännöllistä se elämä. Hänhän oli niin kuin sanottu boheemiin elämätapaan tottunut menneinä vuosina, että se otetaan lääkkeet tällöin ja tällöin, ja silloin otetaan nämä lääkkeet ja sitten otetaan nuo lääkkeet ja nyt syödään ja se ravinto on tämmöistä ja tämmöistä, jotta se on terveellistä mahdollista ja tällöin sitten on kuntoutusjakso ja silloin on fysioterapeutti ja tällä kellonlyömällä lähdetään ulos kävelemään niin kuin ulos, oli sitten sää mikä tahansa ja kaikkea tällaista. Niin ei se aina varmaan Urpo Lahtista, ja sitten tippaakaan ei alkoholia, jota hänkin joskus suorastaan pyysi, muttei saanut. Niin tuota, se oli aika kovaa rääkkiä, mutta kyllä se niin intensiivistä hoitoa oli, etten ollut ennen nähnyt sitä.

Syyttäjä: No voidaanko sitten sanoa sitten, että tietyllä tavalla Urpo Lahtisen ja Maija-Liisa Lahtisen elämä pyöri tämän kuntoutuksen ympärillä?

Pekka Paavola: Kyllä.

Syyttäjä: No mitä sitten tapahtui vuosi tästä ensimmäisestä sairastumisesta, kun huhtikuussa -92 tapahtui toinen sairastuminen, niin muistatteko te sitä ja miten te luonnehditte sen vakavuutta.

Pekka Paavola: Siitä minun täytyy sanoa, ettei minulla ole oikein mitään tarkkaa mielikuvaa tai muistikuvaa siitä, että mitä siinä sitten tapahtui. Se oli tietyllä tapaa jatkumo sitten jo sille, mitä on ollut ja ei minun mielestäni silloin sitten, jos mahdollista, niin näitä hoito- ja kuntoutustapoja yhä aktivoitiin. En osaa sitä sen paremmin sanoa.

Syyttäjä: Kyllä. Tässä asiakokonaisuudessa on tullut aika selkeästi esille, että Urpo Lahtiselle tuli jossain vaiheessa ajatus siitä, että hän alkaa siirtää varallisuuttansa ulkomaille. Niin kertokaa omin sanoin siitä, että minkälaisia ajatuksia ja toimia Urpo Lahtinen alkoi sitten suorittamaan tämän asian tiimoilta ja missä vaiheessa ollaan, ollaanko ennen sairastumista vai sairastumisen jälkeen?

Pekka Paavola: No, jos ihan perimmiltään mennään siihen, koska Urpo Lahtinen tämmöisiä rupesi ajattelemaan, niin minun käsittääkseni hän ajatteli niitä jo silloin pitkän aikaa ennen kuin hän sairastui, ja ennen kuin minä siihen taloon tulin ollenkaan. Hänellä oli nimenomaan erikoinen suhde Espanjaan, siellä hänellä oli Marbellassa tällainen asunto, jossa hän sitten sen ensimmäisen infarktin saikin. Hyvin usein hän puhui, että kun vain tästä nyt pääsisi eroon näistä, sanotaan nyt työstä, vaikkei hänellä nyt mitään sellaista työaikoihin sidottua työtä ollut siinä niin, niin hän haluaisi siirtyä entistä enemmän nimenomaan silloin oli Espanja, Espanjaan, ja että hän menee sinne. Aina kun sitten joskus tuli puhetta joistakin ihmisistä, jotka olivat eläkkeellä ollessaan siirtyneet jonnekin Costa del Solille, niin sen selvästi näki, että se puhutteli häntä. Minun käsittääkseni hänellä oli ollut jo hyvin pitkään tarkoitus jo semmoinen, että ainakin pääasiallisesti hän siirtyisi, ainakin silloin minä ymmärsin Espanjaan.

Syyttäjä: Missä vaiheessa tuli sitten mukaan tällainen Sveitsiin siirtyminen?

Pekka Paavola: No se tuli sitten kahdesta syystä. Tuo Maija Lahtinen ei viihtynyt ollenkaan niin hyvin Espanjassa kuin mitä Urpo Lahtinen, joka oli suuri härkätaistelun ystävä, Maija Lahtinen taas ei, se kuvasi niin kuin ehkä taas heidän asenne-eroa. Ja Maija Lahtinen joskus sanoi, että kun siellä tapahtui tämä infarkti siellä juuri Espanjassa ja hänellä oli vaan pelkästään huonoja muistoja sitten niistä tapahtumista sieltä. Niin, että mennään sitten Sveitsiin, se oli niin kuin siinä. Sitten siihen vaikutti myös käytännön tekijät, ainakin minun käsitykseni on se, että Sveitsi nyt on, Sveitsissä on monta asiaa näin pohjoismaisittain ajatellen niin kuin järjestyneemmin järjestettynä kuin nimenomaan tuollaisen halvauspotilaankin hoidon kannalta kuin mitä on Espanjassa ja että sinne on helpompi lennot ja kaikki muutkin järjestää. Näistä kahdesta tekijästä, käytännöllisistä ja sitten ehkä Maija-Liisa Lahtisen niin kuin suuremmasta sympatiasta Sveitsiä kuin Espanjaa kohtaan.

Syyttäjä: Olette käräjäoikeudessa kertonut myös siitä, että Urpo Lahtista jollain tavalla painoi myös riidat rahoista Hymy Lahtisen kanssa, oliko tämä myös yksi syy varallisuuden siirtoon?

Pekka Paavola: Joo, sitten varallisuuden siirtoon, mutta ajattelin, että hän niin kuin henkisesti, puhuttiin siitä että mihin hän henkisesti haluaa siirtyä ja siirtyi, mutta että jos mennään tähän taloudelliseen puoleen niin,

Syyttäjä: Puhutaan siitä.

Pekka Paavola: Sitten, siinähän sitten, kun ensiksi että oli niin kuin tultu siihen, että hän haluaisi siirtyä pois maasta. Hänellä oli erikoisia perusteluja sitten vielä siihen, muodollisia perusteluja. Minä en ole koskaan oikein ymmärtänyt sitä, että minkä takia hän ei luottanut Suomen nimenomaan taloudelliseen tulevaisuuteen sitten sen vertaa, hän pelkäsi, että tämä maa romahtaa ja että jopa tapahtuu jotakin pahempaakin, että tämä miehitetään ja kaikkea muuta tällaista. Hän halusi niin, sitten nimenomaan periaatteessa, että hänen omaisuutensa siirtyisi sen jälkeen kun se olisi muutettu rahaksi, siten, että sitä oli niin kuin helppo siirtää ja se ei ollut kiinni enää kiinteistöissä tai muissa tavaroissa, että se siirtyy muualle päin täältä.
Ja tuota, ajatus katkeaa, hän, siis siitä, että hän halusi niin kuin pois täältä ja pistää tämän rahan nimenomaan turvaan, niin siitä johtuu, että siinä silloin tuli Sveitsi kuvaan, siis kuvaavaa on ja siis sitten se Hymy Lahtinen, aivan oikein.

Syyttäjä: Aivan.

Pekka Paavola: No joo hehän olivat kuin kissa ja koira jatkuvasti ja siinä oli sellainen tilanne, että noin taloudellisesti, että ennen kuin he olivat naimisissa vielä, sehän oli täysi kulissiavioliitto ollut varmaan 15 – 20 vuotta ja he kai kumpikin elivät omaa elämäänsä erillänsä, niin heillä oli sellainen tyyli kuitenkin, että jos sieltä, ja niin sitten Lehtimiehissähän Hymy Lahtisella oli kyllä osuus, mutta se oli aivan pieni, oliko 3 % tai jotakin tällaista ja sitten siinä oli suurimpana Urpo Lahtinen ja aikaisemmin vaiheessa vielä sitten sellainen Matti Lahtinen jne. Mutta joka tapauksessa, jos sieltä myytiin jokin aikakausilehti ja saatiin siitä rahaa, niin eihän se sinänsä olisi kuulunut Hymylle oikeastaan paljon mitään.

Mutta Urpolla oli ollut sellainen tapa, että hän antaa kuulemma puolet siitä osuudestansa minkä hän saa, niin sitten Hymylle, sen perusteella, että heillä on se avioliitto olemassa. No sitten käytännössä, ei kai aina ollut käynyt kyllä näin, että Urpo olisi antanut niitä rahoja ihan ainakaan täyteen määrään eikä heti sitten, niin että Hymy sitten oli jatkuvasti kitkeränä, ettei se ole antanut sitä ja sitä tänne ja eikä se antanut ainakaan silloin kuin piti ja se oli sellaista. Hymy Lahtinen oli ja käsittääkseni on hyvin tuollainen, sanotaanko kauniisti, terhakka naishenkilö, joka kyllä hyvin selkeästi teki silloin Urpolle ja kaikille, jotka kuunteluetäisyydellä olivat, niin selväksi, että mitä hän haluaa ja kyllä Urpo aina ne sitten rahoja koskevat, ei niitä nyt minun aikanani montaa toki ollut, mutta pari kolme jonkinnäköistä kiistakysymystä, kyllähän Urpo sitten loppujen lopuksi niin kuin tavallaan totesi, että se olen minä joka määrään ja näin tehdään ja niin tehtiin. Mutta että samalla hänellä tuntui olevan, minä käytän sanaa ”pelko” Hymyä kohtaan, että se tulee taas minun kimppuuni jostakin ja hän halusi päästä sitten sillä tavalla sanoisinko fyysisesti ja henkisesti kauas, että sikäli kuin nyt nykyaikaisessa maailmassa voi päästä.

Syyttäjä: No minä otan nyt vielä vähän kiinni teidän tuohon edellisiin vastauksiin, te puhuitte Sveitsistä paljon. Nyt on kuitenkin niin kuin esitutkinta-aineistosta on nähtävillä, että rahaa vietiin Luxemburgiin, kertokaa tästä, että miksi Luxemburgiin?

Pekka Paavola: Tuota, Urpo Lahtisen pankki oli Kansallis-Osake Pankki, joka hoiti kaikki hänen raha-asiansa Suomessa ja silloin kun sitten tämmöisestä rahansiirrosta ruvettiin puhumaan, se tuli minulle sitten taas tämmöinen niin kuin, sanottaisiinko tällaisena ajatusraakileena. No enhän minä mikään pankkimies ollut ja minähän otin tietysti sitten pankkiin yhteyttä, Kansallis-Osake pankkiin ja kyselin heiltä, että mitenkäs he nyt sitten suosittelisivat, että tällaisessa tilanteessa toimittaisiin ja tiesin tietysti hyvin sen, että he suosittelivat omaa tytärpankkiansa, joka oli Luxemburgissa, mikä sen nimi nyt oli, Kansallis-Osake Pankki International joku Luxemburg tai mikä se oli ja minä esitin sitä sitten Urpolle. Urpo ei, se pankki ei ollut Urpolle sinänsä tuntematon, hän oli jotakin pieniä raha-asioita siellä aikaisemminkin kai hoidellut, mutta se ei mennyt ihan kakistelematta, koska hän totesi, että niin se on Kansallis-Osake Pankki sekin, että Hymy saattaa saada sieltä kaikki tiedot mitä on ja minä koitin nyt väittää, että onhan se nyt tietysti, kyllähän se nyt tietysti omistaa sitä mutta, että kyllä sitä nyt koskee Luxemburgin lainsäädäntö ja ei ne nyt sieltä voi jollekin henkilölle, jolla sattuu olemaan sama sukunimi niin antaa tietoja siitä. Sitten hän sen uskoi ja sanotaanko ja näitten pankkimiesten sitten ohjeista se meni alun perin sinne.

Syyttäjä: Aivan, no sinne on toimitettu sitten rahaa tänne kyseiseen pankkiin, niin kertokaa, miten te osallistuitte rahaerien sinne viemiseen?

Pekka Paavola: Niin, minä tietysti kuten sanoin, minun tehtäväni oli junailla kaikki melkein maidonostosta saakka niin kuin muutaman kymmenen miljoonan markan rahasiirtoon sitten ja kaikki sillä väliltä ja se tapahtui siten, että minä sitten, siis sehän, selvitin sen, että se ei ole millään tavalla laitonta viedä sitä sinne, muuta kuin sen, että tällaisesta siirrosta olisi pitänyt tehdä, jos se olisi pankkien välityksellä tapahtunut, niin Suomen Pankkiin pitäisi tehdä ilmoitus. Siitä sitten Urpon kanssa vähän vaihdettiin sanaa ja hän totesi, ei hän halua, että sinne jää mitään dokumenttia, joka olisi täältä kaivettavissa esiin, että ne vietäköön ilman sellaista ja niin minä sanoin, että no sitten otetaan riittävän monta kassia rahaa, taikka kassia mukaan ja rahaa ja viedään ne sitten itse sinne ja näin tapahtui, nostettiin mitä se nyt oli, 53 miljoonaa vai mitä, siis periaatteessa kaikki ne rahat mitä Urpolla nyt sitten oli täällä ja vuokrattiin lentokone ja vietiin ne sinne Luxemburgiin.

Syyttäjä: Hyvin sillä lailla kokoavasti, oliko näitä rahanvientikertoja niin, oliko niitä useampikin kuin yksi?

Pekka Paavola: Tämän yhden, joka oli näin valtavan suuri, sen minä nyt tietysti muistan varsin hyvin, mutta kyllähän niitä joitakin oli, niin, että Urpolle tuli kai vielä sitten jotakin rahaa, myöhemmin vapautui jotakin ja se siirrettiin sitten, mutta nehän olivat paljon pienempiä summia sitten.

Syyttäjä:
Tämä 53 miljoonaa niin, pystyttekö yhtään muistamaan, koska se tapahtui?

Pekka Paavola:
En minä muista sitä tarkasti, mutta minä voin johdatella sitä mieleeni sillä tavalla, että minä
tulin, niin kuin sanottu -90 sinne Lahtiselle takaisin, -91 tapahtui se hänen sairastumisensa, se oli varmaan siinä -91 sitten ihan vuoden lopussa, niihin aikoihin täytynee olla, mutta ei minulla ole mitään tarkkaa päivämääräkuvaa.

Syyttäjä:
No, minkälaisella porukalla sitä rahaa sitten, sitä isoa rahaerää sinne Luxemburgiin vietiin?

Pekka Paavola:
No, kun tämmöiset pienimmät koneet, joita nyt voi tuommoiselle etäisyydelle lennettäväksi oikeastaan ajatella käyttää, ovat tällaisia 2-potkurisia 7-hengen koneita, niin minä totesin, että otetaan nyt sitten 7 henkeä mukaan, niin, että on edes jonkinnäköinen turvallisuudentunne siitä, että meitä on kantamassa näitä. Siinä värväsin, meitä oli silloin sitten minun itseni lisäkseni minun poikani, aika riski nuori mies ja sitten niin Maija Lahtinen ja Maija Lahtisen veli, siitä tulee vasta neljä, en minä muista, taisi siellä olla vielä joku muukin vielä, mutta me nyt ainakin tällä porukalla.

Syyttäjä:
Oliko se tili valmiina siellä pankissa, vai perustitteko te sen sillä vientireissulla?

Pekka Paavola:
No, ei tietystikään, kun näin isoa summaa käsitellään ja sitten pankin kanssahan se käytännössä oli sovittu, niin en minä tarkalleen muista sitä paperinvaihtoa, mutta kyllähän se oli perustettu sinne ja sovittu niin, että me suoritimme vain sen teknisen kassien kannon sinne.

Syyttäjä:
Kenenkä rahoina te piditte niitä 53 miljoonaa?

Pekka Paavola:
Silloin kun ne sieltä Tampereelta Kauppakadulta Kansallis-Osake Pankin konttorista ne otin, niin Urpo Lahtisen rahoina.

Syyttäjä:
Te jätitte ne Luxemburgiin ja ne Luxemburgiin jäi, niin kenenkä rahoja te jätitte sinne?

Pekka Paavola:
No, se on nyt sitten kuin tässä tämän käräjöinnin yhteydessä on moneen kertaan todettu, että en minä tiedä loppujen lopuksi. Niitähän on kai sitten näissä asiapapereissakin, juuri näitä etukäteen tehtyjä tilinavauskaavakkeita, tai mitä he nyt ovat vastaavia, sitten joissa on merkintä, niin että ne ovat heidän yhteisiä rahojansa. Kun minä en taas sitten enää osallistunut, en sen jälkeen kun, kyllä minun on täytynyt toimittaa, en minä sitäkään nyt enää muista, kyllä se posti kulki siis minun kauttani, tai siis meidän toimistomme kautta sinne Villaan Urpo Lahtiselle nimikirjoitusten saamista varten, niin kyllä se on näin mennyt, mutta en silloin kiinnittänyt siihen mitään huomiota, enkä muista yhtään, että siihen olisi mitään täällä muuta tehty kuin nimet pantu alle, tai ainakin minä hankin vain ne ja sitten taas siellä Luxembergin päässä, me vain ainoastaan vietiin ne rahat sinne ja Maija Lahtinen kai, tai ne antoivat kai kuitin, että ovat vastaanottaneet tämmöisen rahasumman ja Maija Lahtinen otti sen vastaan.

Syyttäjä:
No tuota, minkälainen käsitys teille jäi siitä, että kun ne rahat jätettiin sinne Luxemburgiin, että pystyikö Maija-Liisa Lahtinen yksin päättämään niistä tileillä olevista rahoista?

Pekka Paavola:
Minulla oli silloin semmoinen kuva, vaikka niin kuin sanottu, vaikka en nyt muistanut, tai en siis tiennyt, tai ainakaan minulla ei ollut mitään muistikuvaa, että mikä se nyt merkintä jossakin kaavakkeessa oli.

Syyttäjä:
No kertokaa siitä kuvasta, mikä teillä on.

Pekka Paavola:
Kyllä se, että kyllä Maija Lahtinen siis, siitä oli varmasti jossakin oikein puhettakin oikein, etteihän se Urpo Lahtinen voi lähteä sinne Luxemburgiin yksinänsä, koska hän on pyörätuoliin sidottu henkilö. Hänellä täytyy olla tietysti henkilö, joka hoitaa sitten näitä asioita hänen puolestansa ja kukapas se muukaan voi olla, kuin aviovaimo. Minä ymmärsin näin, että Maija Lahtinen voi käyttää sitä tiliä silloin kun haluaa.

Syyttäjä:
Ymmärsittekö te niin, että Maija-Liisa Lahtinen olisi voinut halutessaan vaikka tyhjentää vaikka sen 50 miljoonaa sieltä?

Pekka Paavola:
Ei minulle tullut edes mieleen sellainen ajatus, en minä nähnyt sellaista mahdollisuutta siinä niitten.

Syyttäjä:
Sitten sinne tilille kertyi Luxemburgiin tietty määrä rahaa, niin tiedättekö että palasiko sieltä sitten rahaa myös Suomeen, maksettiinko sieltä joitakin eriä?

Pekka Paavola:
Joo, sieltähän, kuten sanottu, sinne sitten vietiin käytännöllisesti katsoen kaikki mahdollinen raha mitä Urpo Lahtisella oli, niin jos ja kun hänelle tuli sitten täällä erilaisia maksusuorituksia hoidettavaksi, esimerkiksi tasingon maksaminen, niin sieltähän ne täytyi sitten ottaa.

Syyttäjä:
Eli hänellä ei sitten Suomessa ollut enää tämän kaltaisia rahoja, ne oli siellä Luxemburgissa?

Pekka Paavola:
Ei, ne oli siellä Luxemburgissa, totta kai olihan hänellä nyt jonkinlaisia käyttötilejä tietysti Suomessakin, mutta ei sellaisia, josta miljoonia markkoja maksettiin.

Syyttäjä:
Sitten meitä tietysti näillä käräjillä kiinnostaa tämä noin 35 miljoonan markan erä, minä en nyt yhtään johdattele teitä, kysyn vain näin, että kun tilillä oli tietty 35 miljoonaa markkaa, niin mitä te tiedätte sille tapahtui?

Pekka Paavola:
Minä tiedän sen, että, siis minä en sano, että 35, se on kyllä, että minä rupesin miettimään sitä, että miten se muuttui 35, kun 53 vietiin, mutta siinähän oli juuri niitä tasingon maksuja ja sun muita, että se oli kai mitä siinä oli jäljellä. Ja tuota, se lähti sitten siitä, että oli selvää, että jos tuommoinen rahasumma sinne jonnekin pankkiin minne tahansa viedään, että siitä toivotaan jonkinlaista tuottoakin. Se tuotto, niistä sijoituksista, mitä sitten sen Luxemburgilaisen pankin kautta sitten ne tekivät, se ei ollut sitä luokkaa, kuin mitä nyt varmasti Lahtisen, niin vaimo että mies olivat odottaneet. Ja he olivat odottaneet suurempaa tuottoa sille ja he olivat vähän sitä mieltä, että olisi syytä kysyä, josko joku muu pankki pystyi parempaan. Siinä vaiheessa he olivat kai ostaneet jo sen Sveitsin asunnon, ilmeisesti ainakin minun muistikuvani mukaan, vaikken pysty nyt vuosilukuja sanomaan. Niin, se rupesi sitten vakiintumaan siihen, että se on sitten se Sveitsi, joka olisi heidän semmoinen vanhuuden kotipaikkansa. Lisäksi niin siellä kyti sitten vielä Urpolla ilmeisesti sellainen pieni epäilys sitä Luxemburgia tai Kansallis-Osake Pankkia, vaikka ne oli myytykin jo pankit ja muuta, semmoinen epäilys, että se pitäisi olla, että ainoa kunnollinen pankki oli sveitsiläinen pankki, niin se vähän se ajatus kulki ja sitten he rupesivat siirtämään sinne.

Syyttäjä:
Miten te itse osallistuitte tähän rahan siirtämiseen?

Pekka Paavola:
No minä sain sitten suurin piirtein tehtävän, että nyt niiden pitäisi siirtyä Sveitsiin ja niille pitäisi saada parempi tuotto. Minulla ei ollut minkäänlaista tuntemusta sveitsiläisistä pankeista aikaisemmalta ajalta, mutta sen Sveitsissä olevan huoneiston nämä kaikki tämmöiset kiinteistön menot hoidettiin siinä melko lähellä, tuolla Montreauxissa olevan pikku pankin konttorin kautta, joka sattui olemaan, tuon eikös se ollut nyt USB muistaakseni ja sitten tiesin, että USB on Sveitsin kai suurin pankki ja maailmanlaajuisestikin suurimpia pankkeja, että minä ajattelin, että tuo nyt taitaisi olla sellainen turvallinen ainakin, ei tuo nyt varmasti konkurssiin mene ja niinpä minä kysyin sitten, että kävisikö tällainen ja kyllä ja sain tehtäväkseni ottaa sinne yhteyttä ja minä soitin sitten sinne ja kerroin, että kyse olisi tilin avaamisesta heillä ja sovin sitten, että sinne mennään tekemään se tilinavaus ja siinä yhteydessä sitten todettiin, että varoja tälle tilille olisi tulossa tuota Luxemburgista sitten tällainen ja tällainen summa.

Syyttäjä:
Te sitten itse lähditte sinne Sveitsiin, menittekö te samaa reittiä Lahtisten kanssa?

Pekka Paavola:
Joo, muistaakseni, siis minä, joo enpäs muista nyt, että meninkö minä ihan samaa reittiä Sveitsiin, hehän liikkuivat joka tapauksessa tuolla, ei kyllä he silloin lensivät jo ihan Finnairilla tai jollakin reittikoneella. Että en minä varmaan sitä matkaa Sveitsiin tehnyt samalla kertaa, mutta sitten kun he olivat siellä, niin silloin me kai käytiin, me lähdettiin siitä sitten Maija Lahtisen kanssa käymään sieltä Montreauxista Genevessä siellä pankissa.

Syyttäjä:
Miksi Urpo Lahtinen ei lähtenyt mukaan?

Pekka Paavola:
Siitä syystä, kuten sanottu, että hän oli pyörätuolissa istuva henkilö, joka oli aika hankala liikuteltava autoon, autossa, autosta pois, kerroksiin, johonkin muualle ja kyllä se tietysti hänelle mahdollista olisi ollut, mutta se olisi ollut sekä hänelle rasittavaa että kaikille, jotka olisivat joutuneet sitä junailemaan.

Syyttäjä:
Muistatteko mitä ajankohtaa silloin elettiin, mitä vuotta, mitä ajankohtaa, kun tiliä availtiin?

Pekka Paavola:
En, minä en suostu sanomaan mitään varmaan mistään vuodesta.

Syyttäjä:
Aivan

Pekka Paavola:
Muuta kuin, että kevättä taisi olla, mutta ihan noin visuaalisesti muistelisin, että sen tyyppistä siellä oli.

Syyttäjä:
No te menitte sitten Maija-Liisa Lahtisen kanssa Geneveen Union Bank of Schwitzerlandiin, paikalliseen konttoriin, niin mitä siellä tapahtui?

Pekka Paavola:
No siellä tapahtui ihan semmoinen, ehkä pikkusen sanoisiko juhlallisempi tilinavaus, kuin että me emme olleet missään tiskillä, kuin ehkä suomalaisissa pankeissa voisi tapahtua tilinavaaminen, vaan meidät vietiin sinne jonnekin kerroksiin ja siellä oli sitten USB pankin virkailija, joka kanssa me sitten asioimme ja hän niin kuin, totta kai esittelimme itsemme ja kerroimme sitten myöskin, että tässä takana on Urpo Lahtinen, jota Maija Lahtinen kuvaili hyvin mahtavin sanoin tämmöiseksi lehtimoguliksi ja siihen, että nyt on kysymys tilinavaamisesta näissä merkeissä. Mutta tuota, kyllä minä olin siinä samassa huoneessa siinä sitten, mutta he sitten kahdestaan täyttivät ne lomakkeet siinä, koska ei minulla ollut minkäänlaista nimenkirjoitusoikeutta siinä sitten tietenkään.

Syyttäjä:
Aivan, mitä kerrottiin sveitsiläiselle pankille syistä, miksi tämänkaltainen talletus tehdään?

Pekka Paavola: No ei siinä kai niin kauheasti, ei pankkimiehet kysele sitä, että miksi te tuotte meille rahaa, vaan ovat tyytyväisiä kun tulee. Mutta kyllä siinä tietysti, kun kuitenkin kai tuli todetuksi, että rahat ovat nyt Luxemburgissa, niin ainakin se todettiin, että ovat asettumassa Sveitsiin asumaan, että heillä on tuolla Montreuxissa asunto ja kaikki tämä ja että he keskittävät elämänsä siihen, se oli minun muistamani mukaan ainoa mitä pankille siinä kerrottiin.

Syyttäjä:
Kumman taustalla ja varallisuudella se rahamäärä selvitettiin tai selitettiin, että kyseessä on rehellistä rahaa?

Pekka Paavola:
Siis, ei he kysyneet sinänsä siitä mitään. Muuta kuin, että niin kuin minä sanoin, että Maija Lahtinen kertoi, että taustalla on tällainen henkilö, joka on ollut ja on yksi varakkaimpia henkilöitä Suomessa, ja kaikkea tällaista, mutta ei sitä yksilöidysti, minä en nyt muista, että sitä olisi mitenkään kyselty.

Syyttäjä:
Mutta kuitenkin niin, että Urpo Lahtisen taustaa selvitettiin?

Pekka Paavola:
No ei oikeastaan, muuta kuin sen keskustelun. Sitä minä en tiedä, että olivatko he selvittäneet sitten tietysti aikaisemmin, tai että tekivätkö sitä erikseensä sitten pankissa sitten niin kuin virkamiestyönä, mutta minun käsittääkseni se aikalailla hoitui tällaiset puolet, eikä sitä nyt ajateltu, että olisi jotakin tuota rahanpesua kyseessä, sillä, että se raha oli jo olemassa Luxenburgilaisessa pankissa, jonka he hyvin tunsivat ja että se siirrettiin sieltä, eikä sitä tuotu mistään takahikiältä.

Syyttäjä:
No, minkälaisia oikeuksia teille synnytettiin tämän tilinavausneuvottelun aikana?

Pekka Paavola:
No, siis tämä oli tietyllä tavalla uusi maailma minulle, en ollut koskaan aikaisemmin tällaisessa suuressa sveitsiläisissä pankissa käynyt ja suomalaisiin ja vielä siihen Luxemburgilaiseen pankkiinkin verrattuna se oli tietysti aikalailla toisenlainen, siellä oli nyt sitten heti kysymys, että siellä on numerotilejä. Ja tämä herra sitten, joka meidän kanssamme asioi niin, totesi, että heillä on tietysti paljon asiakkaita ympäri maailmaa, on paljon sellaisia asiakkaita, jotka eivät käy heillä ehkä kuin kerran vuodessa tai ehkä kerran kymmenessä vuodessa käytännössä asioimassa. Ajattelin jo siinä ja jälkeenkin päin, että hän teki siinä samalla pientä myyntityötä, sitten myöskin, siihen sanoi, että heillä on tuolla alhaalla sellainen tuo pankkilokerot, jotka ovat sillä tavalla varustetut, että sinne voidaan pistää sitten aina se sanotaan posti, mikä pankilta sitten asiakkaalle tulisi ja että te voitte sitten käydä ihan koska tahansa hakemassa sieltä nämä tiliotteita tai jotakin muuta vastaavaa, en minä tiedä mitä kaikkea he olisivat ajatelleet sinne pistettäväksi. Ja minut oli niin kuin tavallaan esitelty sitten sanoisinko nyt sihteerinä tai vastaavana siinä avustajana, niin tämä pankkivirkailija oli myöskin ilmeisesti tottunut siihen, että joo, on nämä tilienomistajat ja henkilöt, mutta että joku toinen yleensä heidän puolestansa näitä juttuja käytännössä hoitelee ja kysyi sitten oma-aloitteisesti , että eikö sitten olisi käytännöllistä että Herr Paavola olisi myöskin niin kuin yksin oikeutettu käymään hakemassa sieltä nämä dokumentit, mitä sinne mahdollisesti on tullut ja Maija Lahtinen sanoi, että kyllä, kyllä se sopii mainiosti ja sanoin, että mikäpä siinä.

Syyttäjä:
Mutta te ette koskaan sitten käynyt siellä?

Pekka Paavola:
Minä en käynyt sitten siellä koskaan, muuta kuin, että silloin me käytiin katsomassa että missä se on, että osattaisiin mennä sinne.

Syyttäjä:
No näittekö te koskaan tämän tilin tiliotteita?

Pekka Paavola:
Kyllä, niitä tuli sitten, nyt todettiin sitten, että se on liian hankalaa sellainen systeemi ja pyydetään, että ne sitten postitetaan Suomeen.

Syyttäjä:
Muistatteko te katselleenne Suomessa näitä tämän tilin tiliotteita?

Pekka Paavola:
Siis niin kuin kysytään, että muistatteko, että muistanko, että minulla on ollut edessäni tällainen paperi, niin kyllä minä siihen varmasti voin sanoa, että kyllä.

Syyttäjä:
Pystyttekö te sanomaan sitä, että tuliko se 34 miljoonaa markkaa sille kyseiselle tilille?

Pekka Paavola:
Sitä minä en muista, siinä oli jotakin kai sekaannusta, kun siis siellä Sveitsissähän ei kai ilmoitettu mitään tarkkaa summaa, että kuinka paljon tänne on tulossa, vaan että on tuloa ja totta kai sinne mahtuu enemmän ja vähemmän, mutta sitten sinne Luxemburgiinhan sitten meni ilmoitus, että ok, nyt siellä on avattuna tämmöinen tili, että siirtäkää sinne rahat. Sitä minä en jaksa muistaa, että se summa mikä sinne sitten meni, niin se ei stemmannut ihan niitten laskelmien kanssa mitä muistamani mukaan oli tehty, että mitä sieltä sitten pitäisi mennä sinne. Siinä oli erilaisia, sitä en koskaan ole selvittänyt, että oliko se sitten johtunut siitä, että ne sijoitukset, jotka siellä Luxemburgissa oli sitten sen pankin toimesta tehty, että oli tuottaneet miinusta, ne oli nimittäin, mutta kuinka paljon sitten, vai oliko ne sitten, ja siitä syystä siellä ei ollutkaan sitä pääomaa sellaisenaan ja sieltä oli maksettu kai joku sitten Urpon Suomen juttuja. Mutta nyt minun täytyy sanoa, etten voi enää valalla vannoneena puhua enää enempää.

Syyttäjä:
Mutta kun te kerroitte katselleenne niitä tiliotteita Suomessa, niin minkälaisista talletusmääristä silloin puhutaan, oliko ne kymmeniä miljoonia?

Pekka Paavola:
Kyllä se siinä 30 miljoonan paikkeilla oli, siis minähän näin itse asiassa sellaisia otteita, nehän sijoitti sen taas jonnekin, osakkeisiin mihinkä he menivätkin ja niistä tuli sitten raporttia, että miten nämä ja nämä ovat kehittyneet. Että siis se alkuperäinen summa sehän tietyllä tavalla tietysti eli kokoajan, sehän pieneni tai suureni, riippuen siitä, kuinka se sijoitus tuotti ja tämäntyyppiset paperit niin kuin tuli minulle ja vein ne Villaan.

Syyttäjä:
Mutta puheenjohtaja, minä näytän kirjallisten omien todisteideni kohdasta 4 tätä kyseistä 9.3.1994 kirjettä, joka on lähtenyt Genevestä ja näytän sen todistajalle ja kysyn, että minkälaisia muistikuvia se hänessä herättää?
Siinä on minun omia merkintöjäni, mutta se että.

Pekka Paavola:
Tämä on siis Nord Finance Bank Zürich, joo tämä on Zürichistä siis tullut meille ja sitten

Syyttäjä:
Tämä on Zürichiin lähetetty tai tuonne Luxemburgiin lähetetty Genevestä.

Pekka Paavola:
Aivan, niin me ollaan nyt siis myöhäisemmässä, taikka aikaisemmassa vaiheessa kuin tuossa äsken puhuttiin.

Syyttäjä:
Kyllä.
Muistatteko te itse osallistuneenne tämänkaltaisen kirjeen lähettämiseen?

Pekka Paavola:
En minä muista, mutta kyllä, kyllä nämä kaikki minun kauttani meni, ei niitä kukaan muu huolehtinut?

Kysyjä: Anteeksi, mikä oli vastaus tähän, joku 8/8?

Syyttäjä:
8/8

Kysyjä: Mikä oli vastaus?

Pekka Paavola:
Siis vastaus oli, että en minä muista nimenomaisesti juuri tätä paperia, mutta että kaikki kirjeenvaihto mikä tuli, niin kyllä se minun kauttani meni. Se tapahtui sillä tavalla, että minä olin yhteydessä joko etukäteen Urpo Lahtiseen ja sitten sen jälkeen asioin tuonne Luxemburgiin, tai Zürichiin Luxemburgiin tai Geneveen ja sitten hoidin sieltä tulevat paperit, jotka piti tuoda allekirjoitettavaksi Lahtisille ja sitten ne tulivat sieltä Villa Urposta taas tänne meille ja minä annoin sitten yleensä sihteerilleni, että pistä paperia koneeseen ja kirjoitetaan pieni saatekirje ja sitten lähetettiin menemään.

Syyttäjä:
Kysyn tästä vielä, tässä Nord Finance Bankin Zürichin alla on mainittu herra Kari Mannio. Sanooko kyseinen herra teille mitään?

Pekka Paavola:
Kyllä, hän oli siellä pankinjohtaja ja jouduin hänen kanssaan useammankin kerran tekemisiin, varsinkin kun hän oli suomalainen vanha Kansallis-Osake Pankin ihminen, niin hänen kanssaan oli helppo asioida ihan kielenkin puolesta. Hän hoiti siis sitten tämän siirron ensiksi hänen pankkiinsa, joka nyt oli, siis mikä se nyt oli, se oli Nord Finance Bank tietysti sitten ja sen Luxemburgin konttori joo ja sitten sieltä ne siirrettiin sinne Geneveen. Ja tämän nyt täytyy olla tietysti juuri se kehotus, että Kari Manniolle on lähetetty niin kuin tämä kirje ja minä olin tietysti tämmöisessä tapauksessa soittanut hänelle etukäteen, että tämmöinen tulee tapahtumaan, se ei ollut hänelle tietysti mikään positiivinen
(wav23) uutinen, koska hänen pankistaan lähti rahaa. Mutta tuota, tässä sitten minä yleensä sanoin, jottei tarvinnut ruveta sitten englanniksi tai sitten pahimmassa tapauksessa ranskaksi niin kuin lähettelemään täältä, sorvaamaan kirjeitä, vaan että lähetä tänne meille se valmis paperi, johon tarvitaan vain nimikirjoitukset ja tämä on tapahtunut todennäköisesti sillä tavalla.

Syyttäjä:
Minä kysyn vielä tästä, että tässä mainitaan Suomen markkaa 34 miljoonaa. Muistatteko, että Urpo Lahtisen tai Maija–Liisa Lahtisen kanssa olisi käyty keskusteluja, että miksi tämä summa on tämän kaltainen, 34
miljoonaa?

Pekka Paavola:
En, sitä minä en muista keskusteluja, mutta siinä oli käytännössä mielestäni se oli se summa mikä olisi pitänyt siellä olla. Paitsi, että kai sinne nyt jätettiin, tai voi olla, että kun tämä Kari Mannio oli jo tietyllä tavalla tullut aika hyväksi kaveriksi tuon Urpo Lahtisen kanssa, että sanoisinko, että kohteliaisuudesta hänenkin pankkiinsa jätettiin vielä jotakin. Mutta noin suurin piirtein pyöristettynä se oli tämmöinen summa mitä sieltä voi..

Syyttäjä:
Aivan, kun on Mr. Jay Grewe?

Pekka Paavola:
Eiköhän se ollut se pankkivirkailija, joka oli siellä meidän kanssamme hoitamassa sitä tilinavausta täällä Genevessä.

Syyttäjä:
Kyllä, kyllä, jos nyt mietitään vielä sitä tilinavausta siellä Genevessä, niin, oliko, se tapahtui ennen kuin tämä kirje lähti? Vai kuinka?

Pekka Paavola:
Se käytiin avaamassa siellä ja sitten sen jälkeen Manniota oli muistaakseni varoitettu, että sinulta lähtee nyt sitten rahaa tässä, mutta sen jälkeen sitten, eihän olisi ollut aikaisemmin tiedossa mille tilille sitä pitäisi lähettääkään, ellei sitä olisi avattu.

Syyttäjä:
No onko tämä se tili se minkä te kävitte avaamassa, eli 566597WR?

Pekka Paavola:
Mahdoton sanoa, että onko se, että olettaisin, että se on.

Syyttäjä:
No tässä lukee sitten mielenkiintoinen leima, signature approved ja tarkoittaa sitä, että allekirjoitukset hyväksytty 6.4.1994, niin kuka on hyväksynyt ja missä? Pystyttekö te millään lailla?

Pekka Paavola:
No, kun tämä oli nyt lähetetty, koska tämä oli lähetetty?

Syyttäjä:
Tämä on päivätty 9.3.1994

Pekka Paavola:
9.3. joo ja tämä on 6.4. en minä osaa tätä sanoa, että minä olettaisin, mutta kuten sanottu, että minä opettelin sitten sitä sveitsiläistä pankkikäytäntöä, että se tapahtui sillä tavalla, että, joo siis siinä yhteydessä kun avattiin se tili ja minä esimerkiksi sitten niin kuittasin itselleni oikeuden käydä siellä holvissa hakemassa ne paperit, niin meiltä otettiin nämä, nämä käsialanäytteet, nimikirjoitusnäytteet. Ja kun, sitä vähän kai kysyttiin, että miksi näin, niin selitys oli se, että kun me voimme nyt sitten asioida kirjeitse, että meillä täytyy olla ja että meillä on järjestelmä, joka sitten tarkistaa, että se on juuri sen henkilön allekirjoitus, joka sanotaan olevaksi ja minä uskoisin, että tämä on sen tarkistusmenettelyn niin kuin tuloksena pistetty tuohon tuommonen, mutta tämä ei ole minun tietoani, vaan tämä on vain pelkkää luuloa.

Syyttäjä:
No silloin kun siellä pankissa oltiin sitä tiliä perustamassa, niin tuota niin ketkä allekirjoittivat ne tilinavausasiakirjat?

Pekka Paavola:
Siis pankin puolesta?

Syyttäjä:
Ei, vaan

Pekka Paavola:
Pankkivirkailija sitten tuo Maija Lahtinen Lahtisten puolesta.

Syyttäjä:
No mitä te muistatte siitä, että tarvittiinko siihen Urpo Lahtisen allekirjoitusta?

Pekka Paavola:
No sitähän siellä ei ollut missään tapauksessa sillä hetkellä saatavilla, koska Urpo oli siellä Montreauxissa. Minä en jaksa muistaa, että otettiinko me sitten, saatiinko me sieltä siis paperi mukaan, johon me sitten hankittiin se, se on paljon mahdollista ja joka toimitettiin sitten jälkeenpäin. Mutta, sitä minä en muista.

Syyttäjä:
Näin te olette Helsingin käräjäoikeudessa kertonut, että Urpo Lahtiselta sitten jälkikäteen, hän ei ollut siellä mukana, mutta häneltä otettiin niihin asiakirjoihin allekirjoitus.

Pekka Paavola:
Juu, mutta kyllä, näin minä uskoisin näin, mutta siinä tulee silloin ongelma se, että niin kuin sanottu, että me jätettiin se käsialanäytteemme sinne Maija Lahtisen kanssa silloin, mutta milläs hitolla se Urpo Lahtisen käsiala vakuutettiin, että se on juuri sitten tämä? Eiväthän ne pankin virkailijat olleet katsomassa sitten Montreauxissa, että kuka siellä kirjoittaa sen nimen. Ja siinä on pikkuinen ongelma, jota minä en pysty sanomaan, mutta jotenkin se sitten meni ilmeisesti.

Syyttäjä:
Teiltä on kysytty tätä asiaa käräjäoikeudessa, minulla on tässä asianajaja Tuomo Marttilan kautta toimitettu teidän kuulustelukertomuksenne allekirjoittaminen ja minä tietysti tukeudun tähän. Ja teiltä on kysytty tämän kaltainen kysymys, että mistä te saitte tämmöisen käsityksen ja tämä nyt liittyy siihen tilinavaamiseen ja muuta. Te toteatte näin, että näistä sitten, että mehän saatiin sieltä, tai Maija-Liisa Lahtinen, siihen paperiinhan tarvittiin Urpo Lahtisen tietysti Urpo Lahtisen allekirjoitus ja hän oli siellä Montreauxissa, niin Maija-Liisa Lahtinen sai ne paperit sieltä mukaansa ja sitten Urpo Lahtinen kirjoitti nimensä siellä Montreauxissa, minä lähdin sieltä sitten pois, he liikkuivat lentokoneella mennen tullen ja näin ollen te toteatte, että tämä asiakirja täytyi tietysti palauttaa sinne pankkiin, sillä allekirjoituksella varustettuna. Näin te olette noin vuosi sitten todistanut tuolla Helsingin käräjäoikeudessa, että Urpo Lahtisen allekirjoitus kyllä hankittiin niihin asiakirjoihin.

Pekka Paavola:
Se on selvä, että se hankittiin ja tietysti se on ihan luonnollista, että vasta tässä nyt minulle tuli mieleen se, että milläs kummalla ne sitten sai sen juuri tämän vahvistuksen, sitä minä en siis muista. Mutta kyllä sinne siis tietysti Urpo Lahtisen allekirjoitus meni.

Syyttäjä:
Nyt sitten edelleen kiinnostaa tietysti se, että kun rahaa siirrettiin Luxemburgista ja nyt näyttää siltä, että ainakin tämän tositteen mukaan 34 miljoonaa markkaa, niin kenenkä varallisuutta se oli?

Pekka Paavola:
Minä en osaa sanoa sitä sen enempää, että kenenkä, se on kai siis nyt näiden oikeudenkäyntien ydinkysymys, mutta en minä pysty sitä ratkaisemaan.

Syyttäjä:
Teiltä on kysytty tätä asiaa tietysti esitutkinnassa ja minä siteeraan sivulta 327, teitä on kuulusteltu ja on käsitelty tätä tilinavausta ja sitten on kysytty sivulla 327 alalaidassa näistä varoista. Niin te olette vastannut näin, että kyseessä ovat kuitenkin ne samat Urpo Lahtisen henkilökohtaiset varat, jotka siirrettiin Suomesta Luxemburgiin ja sieltä sitten tänne Sveitsiin, varat olivat kaikki Urpo Lahtisen varoja. Näin te olette esitutkinnassa kertonut vuonna 1998 maaliskuussa. Eli kahdeksan vuotta sitten.

Pekka Paavola:
Tuosta mitä silloin olen sanonut, ei ole minulla ole yhtään tarkkaa muistikuvaa, mutta varmasti se on ollut näin kun se on sinne kirjoitettu tietysti sitten. Mutta, että lähtökohta oli se, että minä tiesin, että Urpo Lahtisella oli taikka sehän vielä raapittiin kasaan, että kuinka paljon täältä Suomesta nyt voitaisiin siirtää Kansallis-Osake pankissa rahaa ja silloin kun me otettiin se kassi käteen sieltä Kansallis-Osake Pankin konttorista, niin se oli Urpon rahaa, mutta sitä miten nämä aviopuolisot olivat sitten mahdollisesti sopineet, minkälaisilla tuota ehdoilla se sijoitetaan sitten Luxemburgiin taikka sitten Geneveen, niin sitä minä en tiedä. Sen minä tiedän, että minä lähdin viemään niin kuin Urpon rahaa, mutta sen jälkeinen aika se on sitten.

Syyttäjä:
Te kerroitte tuossa, että Urpo Lahtinen oli tarkka rahoistansa ja että te olitte tietysti monessa hänen asioissaan, mutta hoiditte myös niin kuin juristina hänen asioitaan, niin miltä se teille kuulostaa, että Urpo Lahtinen olisi lahjoittanut kaikki nämä 34 miljoonaa markkaa Maija-Liisa Lahtiselle ja vielä niin, ettei siitä olisi tehty mitään asiakirjaa?

Pekka Paavola:
Siihen juristin koulutukseen kuuluu myös se, että en minä lähde arvioimaan sellaista, mitä minä en tiedä.

Syyttäjä:
Tiedättekö te siitä, että Urpo Lahtinen olisi lahjoittanut Maija-Liisa Lahtiselle, ette tiedä?

Pekka Paavola:
En tiedä.

Syyttäjä:
Tiedätte, että niin sanotusti Urpo Lahtisen lähiympäristö oli riitainen, avioero-ositus oli kesken, hänellä oli rintaperillinen, minä pyydän, että kun te tunsitte tämän perheen ja te tunsitte ne olosuhteet missä ne ihmiset elivät, jos Urpo Lahtinen olisi halunnut tämän 34 miljoonaa markkaa Maija-Liisa Lahtiselle lahjoittaa, niin miten Urpo Lahtinen olisi sen asian hoitanut?

Pekka Paavola:
Jaa-a, miten olisi hoitanut, en tiedä, eihän siinä olisi ollut muuta mahdollisuutta, kun se kerran käteisenä rahana oli, niin siirtämällä se sitten hänen pankkitilillensä, miten se muuten, tuskinpa siinä olisi lähdetty kanniskelemaan kassilla sitä rahaa, että kai se sitten sillain olisi mennyt, jos. Mutta nyt, niin kuin sanottu, nyt puhutaan asioista, joista minä en tiedä, enkä voi tietää sitä.

Syyttäjä:
Sitten se kysymys kuuluu, että te kerroitte käräjäoikeudessa myös täällä ja myös vähän esitutkinnassakin, että teitä ei sitten kauheasti kiinnostanut siellä Sveitsissä, että mitä siinä Maija-Liisa Lahtinen herra Grewen kanssa keskusteli, miksi näin? Miksi teitä ei kiinnostanut se?

Pekka Paavola:
No, ensinnäkin niin, tuota, minä olin niin sanotusti tehtäväni tehnyt ja se mikä roolini oli ollut ja ei minulla ollut oikein mahdollisuuttakaan, kyllä minullekin tarjottiin kahvia siinä ja join sitten siinä kahvit taikka teet, mutta tämä herra Grewe sitten kyllä seurusteli ihan kokonaan Maija-Liisa Lahtisen kanssa, ei minulla ollut mitään tekemistä, minun olisi pitänyt ängetä siihen väliin, jos olisin halunnut mennä sinne korostamaan omaa tärkeyttäni.

Syyttäjä:
Pojat, nyt, että minä keskeytän nyt tässä vaiheessa ja heitän palloa vähän muille.

Puheenjohtaja:
Pidetään pieni tauko tässä välissä ja jatketaan Paavolan kuulustelua sitten, 10 minuuttia.
Marttila: Minä viittaan siihen teidän kertomukseenne, jonka käräjäoikeudessa annoitte ja se on minulla tässä puhtaaksikirjoitettuna siitä äänityksestä ja minä luen teille pienen pätkän, jos sopii?

Puheenjohtaja:
Muistatteko te Paavola, mitä te olette kertonut käräjäoikeudessa?

Pekka Paavola: Suoraan sanoen en. Minä olen näitä samoja asioita paitsi tässä rikosjutussa, niin ne on vatvottu myöskin näissä siviilijutuissa ja suurin piirtein samat asiat, että mitä minä olen sanonut missäkin vaiheessa, niin en minä tarkalleen muista sitä.

Puheenjohtaja:
Marttila voi lukea siitä.

Marttila: Ei tämä sinänsä ole ristiriidassa sen kanssa, mitä äsken sanoitte, mutta ajattelin, että luen sen vielä selvyyden vuoksi.
Tässä on kysytty teiltä että, oliko teillä keskustelua Urpo Lahtisen kanssa siitä, että kenen nimelle se pankkitili Sveitsissä avattiin. Vastaatte, ei siitä ei ollut mitään, minä tulin sinne ja sanoin Urpolle, että asia on hoidettu, mutta mikä se oli se heidän keskinen välinsä, sitä minä en tiedä. Taas kysymys: Olitteko te koskaan Urpo Lahtisen keskustellut siitä, että kenen nimille nämä Luxemburgissa ja Sveitsissä olevat tilit pitäisi avata? Paavola: Ei siitä ei nimenomaisesti ollut, hän lähti vain siitä, että ne siirretään ja minä sain tehtäväkseni hoitaa sen siirron, mutta ei siinä koskaan hänen kanssaan siitä ollut sen kummempaa. Kysymys: No oliko jotakin viitteitä siitä, että tarkoitus olisi ollut siirtää ne jollekin muulle kuin hänen omalle tililleen? Paavola: Ei. Tämä oli teidän, oletteko samaa mieltä edelleenkin?

Pekka Paavola:
Joo, mutta että täytyy tietysti sanoa, että siinä varmaan on muutakin tekstiä tuossa sitten vielä, olettaisin ainakin joissakin yhteyksissä, että olen todennut sen, että niin kuin aikaisemmin jo korostin, niin minä olin teknillinen, sanotaan nyt avustaja ja toteuttaja siinä ja sitten siitä mitä aviopuolisot olivat keskenänsä sitten sopineet tai sopimatta jättäneet, niin siitä minulla ei ollut missään vaiheessa tietoa, enkä lähde sitä myöskään puoleen tai toiseen arvailemaan.

Puheenjohtaja:
Vento, teillä, te olette myöskin, Paavola myöskin jätti teidän nimenne?…… ( nauha epäselvä)

Vento: Puheenjohtaja, ihan yksi kysymys; mihin tarkoitukseen nämä varat siirrettiin sinne Sveitsiin? Mihin niitä oli tarkoitus käyttää?

Pekka Paavola:
Niin kuin jo aikaisemmin totesin, että heillä oli tarkoituksena siirtää koko asumisensa ja elämisensä Sveitsiin, niin minun mielestäni oli luonnollista, että ne pankkitilit, että heidän rahansa ovat myös niin kuin samassa maassa ja mieluummin samalla paikkakunnalla, että en minä sitä ollenkaan edes ajatellut, että miksi ei. Olisi tuntunut aika ihmeellistä, jos he olisivat halunneet siirtää ne esimerkiksi Italiaan ja he kuitenkin Sveitsiin menivät asumaan. Tätä minä pidin niin kuin luonnollisena yhteytenä.

Puhuja?: Aivan, muu on tuossa tullutkin.

Vento: Puheenjohtaja, ehkä vielä yksi kysymys; Tuli tuossa, te kerroitte, että te näitte sitten tämän kyseisen Sveitsin tilin ja tiliä koskevia tiliotteita myöhemmin.

Pekka Paavola: Niin, ehkä se sana tiliote on nyt vähän väärä, minä en nyt mene sanomaan oliko se sitten oikea, mutta siis tulosraportti on ehkä oikeampi sana siitä, että miten nämä tilit olivat sitten kehittyneet, mutta ehkä sitä voidaan myös tiliraportiksi nimittää.
Vento: Puheenjohtaja, minä näyttäisin todistajalle, se on täällä poliisitutkintapöytäkirjan liitekansiossa R801/95, siellä on tällaisia asiakirjoja, joissa tässä välilehden mukaan ne ovat Seija Mäkelän poliisille antamia siis tämä liite 6 ja siellä sivu 35.

Puheenjohtaja: … pitäisi löytää (nauha epäselvä)

Vento: Minä näytän teillekin, että minkä näköinen se on.
Naisääni sekä muita.erilaista taustakeskustelua tästä liitteestä, sitä katsotaan ja tutkitaan… (nauhalla kovin hiljaista ja epäselvää puhetta)

Pekka Paavola: Siis enimmäkseen…

Puheenjohtaja: Paavola, olkaa hetki vielä odotetaan vastausta….
naisääni puhetta liitteestä ………………..sekalaista puhetta…

Vento: Minä näyttäisin nyt todistajalle tätä liitekansiota R801/95, liite 6 ja sieltä sivulta 35 eteenpäin tällaisia asiakirjoja ja kysyn, että onko tällainen asiakirja teille tuttu ja onko tämä mahdollisesti se teidän viittaamanne Sveitsiläisen tilin tiliote tai raportti, kuten te taisitte sitä äsken kutsua?

Pekka Paavola: No minä sanoisin, että kun minä nyt tässä saatoin silmäillä tätä hetkisen, niin tässä lukee juuri, että new opening, siis uusi avaus ja tässä on tämä summat ovat tällaisia mitä nämä nyt ovat ja ne ovat vain sitten minä en osaa sanoa että mitä nämä ovat nämä liquidity mi…. ja joku ranskankielinen jutut, ne ovat ilmeisesti niitä kohteita mihin ne silloin sillä hetkellä niin kuin ensimmäisessä vaiheessa sitten niin kuin sen pankin toimesta sijoitettiin. Ja tämä ei esimerkiksi siitä syystä ole tullut minuun silmiini uskoakseni, nyt täytyy sanoa aina uskoakseni, koska minun mielestäni tämä on sellaisia papereita, jotka siirtyivät muiden avauksen yhteydessä syntyneiden papereiden kanssa Maija Lahtiselle silloin suoraan. Sen sijaan minulle sitten tuli näitä vähän tässä kansiossa ei ole ihan sellaisia, mutta täällä oli kuulemma tähän ositukseen liittyviä tämmöisiä papereita, jotka on tässä samassa kansiossa, jossa on lueteltu sitten ihan jonkun yhtiön tarkkuudella, että montako osaketta siellä ja mikä niiden arvo on kulloinkin, tällaisia kuukausi, oliko ne nyt kuukausittain vai mitä niin raportteja, niin sellaisia tuli minun kauttani.

Vento: Kysyn sitten kuitenkin, että koskeeko tämä otteen tai raportti, miksi tätä kutsutaankin, niin juuri sitä Sveitsissä olevaa tiliä, jonka Maija-Liisa Lahtinen teidän kanssanne avasi ja jonneka ne 34 miljoonaa markkaa siirrettiin?

Pekka Paavola: Minun on mahdotonta tietää, että onko tämä paperi juuri siihen, mutta minä uskon, että kun tässä lukee ne täsmälleen samat tilinumerot kuin mitä tässä aikaisemmin äsken puhuttiin, niin täytyy niin kuin koskea sitä.

Marttila: Kiitos. Puheenjohtaja voisin nimetä nämä todisteiksi, nämä.

Puheenjohtaja: ei vaan sivu 35?

Marttila: ei vaan nimeän siitä eteenpäin

Puheenjohtaja: Mihin asti?

Marttila. Tuota, se tulee, 42 on viimeinen.

Puheenjohtaja: Kirje, eli sivu 35 – 42. Marttila

Puheenjohtaja: Onko Marttilalla jotakin lisäkysymyksiä?
Marttila: Ei ole enempää.

Puheenjohtaja: Paavolalle, tämä nyt sitten vain nimetään jälkikäteen.
Nimeääkö Marttila noiden kirjallisten teeman sitten, kun Paavolan kuuleminen on loppu?

Marttila: Kyllä

Puheenjohtaja:
Hyvä, ei tarvitse tähän kesken mennä.
Onko pesällä jotain Paavolalta kysyttävää?

Pesä: Ei

Puheenjohtaja: Valpolalla, onko? On, Valpola olkaa hyvä.

Valpola: Mennään ajassa hiukan taaksepäin, kun lopetimme tähän hetkeen, niin muutama täydentävä kysymys. Luonnehtisitteko vielä meille, mikä oli Urpo Lahtisen ja Hymy Lahtisen välinen suhde sanotaan 60-luvusta eteenpäin sanotaan nyt sitten yrityskauppaan asti?

Puheenjohtaja: Sanoisin, että ne mistä todistajaa on jo kuultu ja tämä vähän viittaa siihen, että hän jo kertoi tästä, niin ei sitten kysytä toistamiseen. Mutta mitä todistaja nyt itse, onko tässä jotain, joka jäi vielä kertomatta tästä Valpolan kysymyksen johdosta?

Pekka Paavola: Niin tämän yleisen kysymyksen osalta mielestäni ei ole mitään, mutta jos hänellä on jotakin vielä eksaktimpaa sitten tähän perustuen, niin.

Puheenjohtaja: Todistajalta on jo tavallaan kysytty, täällä on merkitty, että häneltä on tätä kysytty. Hän on vastannut osittain tähän jo, että jos on jotakin tarkempaa niin, Valpola olkaa hyvä.

Valpola: ?

Puheenjohtaja: joo, no niin.

Valpola: Onko siis tiedossanne, että Urpo Lahtinen siirsi varoja Hymy Lahtiselle tuona aikana?
Pekka Paavola. Joo, niin kuin jo aikaisemmin sanoin, niin heillä oli joku sellainen ilmeisesti ihan suusanallinen kontrahti keskenänsä, että kun me nyt olemme avioliitossa ja emme kuitenkaan käytännössä asu yhdessä ollenkaan, mutta taloudellista välienselvittelyä, eli ositusta ei ole tehty, eli silloin kun yhtiöön tulee, eli kun Urpo ottaa sieltä suurempia yhtenäisiä kuin rahaeriä, niin hän tilittää niistä puolet Hymy Lahtiselle, vaikka käytännössä hänellä ei siihen mitään velvollisuutta olisi ollut.

Valpola: oli lahjanluontoisesta siirrosta, eli oikeudellista muuta perustetta kauppa tai omistusoikeus ei teidän mielestänne ollut?

Pekka Paavola: Sellaisia ei ollut, kyllä kai se täytyy sanoa, että lahjahan se silloin oli että joskus sanoin, että Hymy Lahtisen pitäisi maksaa lahjavero niistä, mutta ei niistä koskaan kai sellaista juttua tullut, koska ne sitten muuten vaan maksettiin.

Valpola: Tehtiinkö niistä erilliset lahjakirjat, että nyt annetaan tämän ja tämän verran varoja ja lahjaveroilmoitukset?

Pekka Paavola: Minä en ole koskaan nähnyt sellaista, mutta käsitykseni on että ei tehty koskaan, vaan Urpo Lahtinen kirjasi ne omiksi tuloiksensa ja antoi sieltä ne Hymylle jossakin yhteydessä.

Valpola: Antoiko hän teille?

Pekka Paavola: Joo, minäkin sain silloin, kun tämä, tämä kauppa oli tehty Lehtimiehistä, jonka Yhtyneet Kuvalehdet ostivat silloin niin, kun minä sitä siinä junailin, niin sain häneltä sitten palkkion myöskin erikseen.

Valpola: Paljonko se oli?

Pekka Paavola: 450 000, vai mitä se nyt oli silloin.

Valpola: Saitteko, tehtiinkö siitä lahjakirja ja maksettiinko siitä lahjavero?

Pekka Paavola: Ei tehty ja.
Puheenjohtaja: Todistajan ei tarvitse..

Valpola: Hänet on tuomittu jo siltä osin.

Puheenjohtaja: Aha, no niin.

Pekka Paavola: Veropetoksesta minut on tuomittu siitä, kun en ilmoittanut sitä.

Puheenjohtaja: Periaatteessa kun ei tarvitse itseään syytteen vaaraan saattaa täällä.

Valpola: Tuomioistuimen tietoon, että tämä on tullut jo aiemmin esille, eli ei tehty lahjakirjaa eikä lahjaveroa maksettu.

Pekka Paavola: Sain kahdessa erässä sen silloin Urpolta kadulla siinä meidän toimistomme edustalla käteisenä rahana.

Valpola: Tiedättekö onko hän lahjoittanut varoja esimerkiksi sihteerille?
Pekka Paavola: Joo, tiedän

Valpola: ????

Pekka Paavola: Minä en tiedä, mutta olen kuullut, että se oli 250 , siis Seija Mäkelä oli tämä sihteeri tietysti, minä olen kuullut, että se olisi ollut 250 000. Minä en omakohtaisesti sitä tullut kuulemaan Urpolta tai keneltäkään muulta, mutta tiesin sen, että jokin summa heillä oli.

Valpola: Tehtiinkö siitä lahjakirjaa?

Pekka Paavola: Ei, pidän sitä itsestään selvänä, ettei tehty. Sitä täytyy kysyä tietysti..

Valpola: ???…..Urpo Lahtisen suhteesta, tiedättekö, että Urpo Lahtinen olisi, ei anteeksi Hymy Lahtinen olisi tehnyt rikosilmoituksen Urpo Lahtisen koskien velallisen epärehellisyyttä tuolloin 90-luvulla?

Pekka Paavola: Se oli yksi sählinki tässä monien muiden joukossa.

Valpola:
????… matkustuskieltoja?

Pekka Paavola:
Juu, hänhän teki useitakin tällaisia juuri mutta, luulen, että minä en ole niistä niinkään sitten paras selvittämään. Minä luulen, että kun tuolla näytti olevan todistajien listalla esimerkiksi Martti Erma, että hän taitaa tuntea ne asiat paremmin.

Valpola:
?? teiltä on kysytty tätä kenen varojen liikuttamisesta oli kysymys ja te olette vastannut tänään, että tuota te ette osaa siihen vastata mitään muuta kuin että KOP:ssa Suomessa varat olivat Urpo Lahtisen. Te olette käräjäoikeudessa syyttäjän kysymykseen että kenen varat olivat, vastanneet alun perin Urpon, joka oli saanut ne yrityskaupan yhteydessä, tuota sitten kun siirrettiin Luxemburgiin, niistä minä en sitten mene sanomaan mitä ne olivat ja perustuivat niin sitten Lahtisten aviopuolisoiden puheisiin, joita minä en ollut kuullut. Edelleen olette Tuomo Marttilan kysymykseen samasta asiasta vastannut; Tiedättekö muuttuiko omistajuus Luxissa, niin olette vastannut, sitä en osaa sanoa, koska se perustui puolisoiden keskinäiseen sopimukseen. Pitääkö tämä edelleen paikkansa?

Pekka Paavola:
Niinhän minä vastasin tässäkin salissa nyt äsken juuri siihen.

Valpola:
Sitten kysyn näin päin, että tässä edellisessä kysymyksessä kävi ilmi, että nämä puolisot ovat tehneet keskinäisiä sopimuksia, tiesittekö oliko heillä avioehtosopimus?

Puheenjohtaja:
Kenestä puolisoista te nyt puhutte?

Valpola:
Maija-Liisa Lahtinen ja Urpo Lahtinen.

Puheenjohtaja: Selvä.

Pekka Paavola: Keskinäisen testamentin joo

Valpola: Onko mahdollista, että Urpo Lahtinen olisi halunnut siirtää jonkin verran varoja Maija-Liisa Lahtiselle, esimerkiksi lahjana?

Pekka Paavola: Jos minä nyt sitten puhun sellaista, mitä minä luulen.

Puheenjohtaja: Ei tarvitse, joo jos olette kuullut tai keskustellut jonkun kanssa, ei teidän arvioida tarvitse.
Pekka Paavola. Niin, semmoista mitä minä en ole kuullut, mutta että kyllähän se tietysti se elämäntilanne oli sellainen, että voin kuvitella, että silloin kun Urpo Lahtinen, joka oli hyvin elämänhaluinen ihan loppuun saakka, niin kyllähän hänellä tietysti tiedossa oli, että hän nyt tässä elää vain rajallisen ajan ja silloin tietysti useimmiten niin aviopuolisoille tulee niin kuin kysymys siitä sitten, että miten se jälkeen jäänyt aviopuoliso pystyy elämään ja järjestämään, että inhimillisenä minä pitäisin sitä, mutta en minä ole koskaan kuullut semmoista.

Valpola: Tässä näin asuntojärjestelyihin liittyen, niin ….. Urpo Lahtinen jonkinlaista….

Pekka Paavola: Joo, tuota hehän ostivat tuosta erittäin komealta paikalta siihen aikaan kalliilla hinnalla, vaikka se nyt enää ei ole mikään kallis hinta, Kaivopuistosta asunnon ja se oli niin kuin ajatus vähän niin kuin se, kuin se Sveitsiin muuttokin, että kun he ovat Suomessa niin, he voisivat enemmän olla sitten jos Urpon terveys sen sallisi, niin täällä Helsingissä, koska katsoivat että se on hyvin syrjäinen paikka se, missä heidän asuntonsa, on että täällä nyt olisi määrätyllä tavalla erilaisia virikkeitä enemmän ja sitten niin Urpo joskus sanoi, että kun sehän pantiin sitten Maija-Lahtisen nimiin, että onpahan Maijalla siellä sitten asunto, koska Maija Lahtinen ei selvästi sillä tavalla viihtynyt myöskään sitten siellä Villa Urpossa, kuin mitä Urpo Lahtinen ja joka oli sen rakennuttanut ja kaikkea muuta semmoista. Että hänellä oli selvästi myöskin halua tulla vähän parempien katuvalojen äärelle Helsinkiin.

Valpola: ??? siinä yhteydessä jotakin?

Pekka Paavola: No ei ollut yhtä tällaista yhtenäistä keskustelua, jossa hän olisi tällain maininnut, mutta erilaisissa yhteyksissä kun puhuttiin nyt vaikkapa nyt minkälainen sää on Tampereella ja mikä on Helsingissä, niin jossakin tämmöisissä tilanteissa.

Valpola: ??tästä asiasta niin, että Urpo Lahtisen olisi sanonut, että kyllähän minä ehkä tästä ensin kuolen? Niin, että haluaa turvata Maija-Lahtisen asunnon?…

Pekka Paavola: En muista mitä minä olen siitä alioikeudessa sanonut, mutta asiasisällöllisesti nyt tämä mitä minä tässä edellä sanoin, on varmasti ihan toi mitä tossakin.

Valpola: Vielä selventävä kysymys. Kerroitte tuossa tuosta Urpo Lahtisen halvauksesta ja sen vaikutuksesta hänen henkiseen ja fyysiseen suorituskykyynsä.

Puheenjohtaja: Valpola, se että tämä on nyt julkinen vielä tällä hetkellä tämä oikeudenkäynti, että ajatteko te nyt jotakin?

Valpola: Hänhän oli paikalla tämän saman kysymyksen ollessa?

Puheenjohtaja: No, en tiedä mitä te aiotte kysyä, huomautin vaan, että jos sieltä nyt tulee jotain semmoista mikä ei sitten, mikä pitäisi suljetuin ovin käsitellä, että miettikää.

Valpola: ….

Puheenjohtaja: Selvä

Valpola: Ihan samalla tavalla kuin toinen osapuoli hetki sitten. Niin tarkistan vielä sen, että vaikuttiko teidän mielestä tuo halvaantuminen hänen henkiseen suorituskykyynsä?

Pekka Paavola: Sanotaanko henkiseen suorituskykyyn, jos lasketaan siihen puhekyky ja sen semmoiseen, niin silloin vaikutti, mutta jos ajatellaan sillä henkisellä suorituskyvyllä niin kuin ymmärtämistä, sekä luetun että kuullun ymmärtämistä, niin ei vaikuttanut.

Valpola: ??ennen sairastumistaan tai sairastumisen jälkeen helposti taivuteltavissa, puhuttavissa ympäri, vai ikään kuin muodostiko hän oman tahtonsa ja toimi sen mukaisesti?

Pekka Paavola: No se oli vähän sama kuin se rahankäyttökysymys, että oliko hän nuuka vai retee käyttämään rahaa, niin se hänen julkikuvansa oli varmaankin sellainen, että juu kaikkihan sopii tehdä, mutta sitten kun mentiin siihen, että piti tehdä niin hän oli hyvin jäykkä ja itsenäinen siinä ja nimenomaan tämä tuli tietysti kysymykseen tässä suhteessa ex-aviovaimoon eli Hymyyn. Ei häntä, Hymy Lahtinen oli ehkä ainoa, joka saattoi häntä vähän sitten johdatella taikka sanoisiko luoda sellaisen, ei johdatella sitä missään tapauksessa, mutta luoda sellaisen henkisen paineen, että Urpo sitten sanoi, että hyvä on.

Valpola: Viimeisenä kysymyksenä, miten te luonnehtisitte tai oikeastaan yksi tarkentava kysymys, kuka teidän tietojen mukaan antoi tiedot perukirjaa varten, miten hankittiin selvitys Urpo Lahtisen varallisuudesta ja annettiin tiedoksi siihen perukirjaan?

Pekka Paavola: Perunkirjaa varten niin ne tuli sieltä tuolta, tuolta siis perunkirjan tekijä, niin kuin sanoisiko tilasi tavallaan meidän toimistolta ja meillä oli siellä kaksi naishenkilöä töissä silloin ja he niitä sitten käytännössä hankkivat eli tilailivat jostakin pankista, ainoastaan toisella oli kuitenkin oikeus saada näitä tiliotteita pankista, se oli tämä Seija Mäkelä, joka hankki sitten tämmöiset paperit, mutta semmoinen nuorempi tyttö sitten kyllä jotakin muutakin.

Valpola: Sitten viimeiseksi, miten te luonnehtisitte Maija Lahtisen elämää Urpo Lahtisen kuoleman jälkeen, niin mikä hänen roolinsa on ollut tässä säätiössä?

Pekka Paavola: Sanoin, että se oli jotenkin epätavallista minun kokemuspiirissäni se mitenkä hän suhtautui tähän hoitamiseen, asiallisesti voi, mutta hän hoiti sen intohimoisesti sen sairauden hoitamisen ja sitten sen energia minkä hän siihen kulutti niin aika suurelta osalta siirtyi siihen, että hän teki Urpo Lahtisesta semmoista, sanoisiko sankarimyyttiä joka suhteessa ja pystyi luomaan sellaista asiayhteyksiä, jotka niin kuin pitäisi Urpo Lahtisen nimen maailmankartalla sitten vielä kovin pitkään eteenkin päin. Että sitten hän ei käynyt missään, hänen ystäväpiirinsä oli juuri tämän Urpon avioliiton ja sitten sen hoitojakson aikana supistunut äärimmäisen vähiin ja että muistan, että minäkin hänelle joskus sanoin, että mene nyt jonnekin ulos ja käy vaikka teatterissa tai konsertissa tai johonkin muuhun, mutta oli kovin vaikea saada häntä mihinkään tämmöisiin sitten lähtemään. Sittenhän perustettiin tämä heidän nimeänsä kantava säätiö ja se antoi sitten yhden tien, mitä kautta hän voi purkaa sitten sitä energiaansa ja sen Villa Urpon tekeminen museoksi, joka oli aikamoinen urakka siinä ja siihen hän niin kuin panosti sitten.

Puheenjohtaja: Olkaa hyvä

Syyttäjä: Kiitos puheenjohtaja. Minä peilaisin muutamia Paavolan vastauksia hänen antamaansa esitutkintakertomukseen ja menee enintään viisi minuuttia. Tuota, minä palaan vielä siihen Sveitsiin, Sveitsissä käymiseen ja tähän tilin avaamiseen, niin keneltä te saitte toimeksiannon näin tehdä?

Pekka Paavola: Siis Sveitsiin nimenomaan, siis sieltä Luxemburgista siirtää.

Syyttäjä: Ei, vaan siis kun te menitte sinne Sveitsiin ja menitte Maija-Liisa Lahtisen kanssa sinne Union Bank of Schwitzerlandiin niin kenenkä toimeksiannon mukaan te sinne sitten menitte?

Pekka Paavola: Jaa-a, en minä muista kenen kanssa minä nyt juuri siitä sovin, tuota, minun mielestäni siis oleellisempaa oli se, että tuota Urpon kanssa oli sovittu, että ne siirretään Sveitsiin ja sitten minun ehdottamaani tähän Sveitsin suurimpaan pankkiin, muu oli sitten sanoisinko tekniikkaa ja se tapahtui siten, että nyt jälleen kerran Lahtisen perhe + fysioterapeutti + muu apulainen, semmoinen joku neljän – viiden hengen joukko meni, taisi mennä silloin niin kuin sellaisella pien- yksityiskoneella Geneveen ja siitä Montreauxiin, niin minä tiesin, että he ovat silloin siellä ja se asunto oli siellä uutuuden karhea, se oli ostettu juuri ja sitä ei ollut oikein vielä kalustettukaan ja minä sitten muun muassa vein sen, kun olen aina tykännyt autolla ajamisesta, niin että minä otin Urpon sellaisen ison bemarin täältä Suomesta ja se lastattiin täyteen jotakin Iittalan lasia ja Arabian posliinia ja muita täkäläisiä tekstiilejä ja kaikkea muuta sitten semmoista ja minä ajoin sen sitten sinne Montreauxiin ja he tulivat ja niin sitten purin lastin siihen, he tulivat kai seuraavana päivänä Geneven lentokentälle, menin heitä vastaan ja toin heidät sieltä Montreauxiin ja sitten tiesin, että no nyt on sitten hyvä aika, että nyt voidaan mennä sinne pankissa käymään ja minä sovin sen päivämäärän sitten sinne pankkiin jo valmiiksi, että sinne mennään ja se oli selvää, että sen Maija Lahtisen kanssa me sinne sitten mennään. Ja sitten niin kuin tässä nyt edellä on puhuttu, niin sitten tämä tapahtui näin ja sitten tuota vielä saman päivän iltana minä taisin sitten lähteä ajelemaan sillä autolla takaisin Suomeen ja he jäivät sitten viettämään siellä lomaa.

Syyttäjä:
Kyllä tämä selvisi, mutta minua nyt kiinnostaa se, että kuka teki päätöksen, että rahat siirretään Luxemburgista Sveitsiin?

Pekka Paavola:
No sehän tehtiin täällä Suomessa.

Syyttäjä:
Kuka teki sen päätöksen?

Pekka Paavola:
Sen teki, kyllä sen teki Urpo minun mielestäni, hän ainakin minulle kertoi näin. Mutta kyllä he selvästi niin, Maija Lahtinen oli tietysti tietoinen tästä ja kuinka ja missä yhteydessä he olivat sitten tähän tuloksen lopullisesti tulleet, sitä minä en tiedä. Minä kuulin ainoastaan sitten sen lopputuloksen.

Syyttäjä:
Te olette esitutkinnassa sivulla 326 todennut näin, että, alakappaleessa, että Urpo Lahtinen ilmoitti minulle vuoden -93 lopulla, että hän haluaa siirtyä asumaan Sveitsiin ja sen vuoksi siirtää myös irrotettavissa olevat rahavaransa kyseiseen maahan. Totesimme, että tällaisia varoja oli noin 34 miljoonaa markkaa. Urpo Lahtinen kehotti minua ottamaan yhteyttä johonkin suureen sveitsiläiseen pankkiin, jonne rahat voitaisiin
siirtää.

Pekka Paavola:
Kyllä.

Syyttäjä:
Vastaako tämä muistikuvianne?

Pekka Paavola:
Juuri näin.

Syyttäjä:
No nyt sitten, kun te olitte siellä pankissa, niin saitteko te mitään ohjeita siitä, että te olette sitten se henkilö, joka alkaa niiden sijoitusten arvoa seuraamaan?

Pekka Paavola:
En minä siellä saanut siellä pankissa, mutta tuota päinvastoin niin me lähdimme siis sillä tavalla, että se on niin kuin Maija Lahtinen, joka sitä seuraa, mutta tuota, niin kuin minä tuossa aikaisemmin myöskin sanoin niin, tämä herra Grewe sitten itse ehdotti, sanotaanko, että hänellä on tämän tyyppisistä asiakkaista sellaiset kokemukset, että he eivät siellä kerkiä käymään ja että olisi parempi, että te nimeäisitte jonkun toisen henkilön, joka voisi käydä sitten hakemassa täältä näitä asiapapereita, että kävisikö tämä herra Paavola esimerkiksi siihen tarkoitukseen ja sitten Maija Lahtinen sanoi, että se käy hyvin ja herr Paavola ilmoitti, että se sopii minulle.

Syyttäjä:
Olette esitutkinnassa sivulla 327 ylhäältä noin kymmenes rivi, te toteatte näin, että Urpo oli etukäteen antanut muun ohella ohjeet siitä, että minun tulisi seurata kyseisten sijoitusten arvon kehitystä. Muistatteko te saaneenne tällaisen ohjeen?

Pekka Paavola:
En minä sitä muista sellaista saaneeni sitä yhtä yksittäistä kehotusta, että minä olisin ollut Urpon tykönä ja hän olisi sanonut, että seuraa sinä sitten nämä, mutta se oli niin kuin luonnollista tämän tilanteen vuoksi, koska ei siellä ollut ketään muutakaan semmoista henkilökuntaa, joka sitä olisi voinut seurata.

Syyttäjä:
Minua kiinnostaa tämä siltä kantilta, että Urpoltako tämä ohje tuli, eikä Maija-Liisalta?

Pekka Paavola:
No Urpo sen minulle sanoi siinä mutta, että yhteisesti he…

Syyttäjä:
Mutta, jos ne olivat lahjaksi Maija-Liisalle siirrettyjä varoja, niin miksi Urpo teille mitään ohjeita antoi?

Pekka Paavola:
No, minä en tiennyt silloin siis niin kuin, kun en tänä päivänäkään tiedä tarkalleen tietysti, että kenenkä varoja ne sitten olivat siinä olemassa, mutta se piiri oli sellainen, että kun minä menin sinne Villa Urpoon, niin siellä oli ja on kai vielä tänä päivänäkin semmoinen pyöreä kahvipöytä ja me istuimme siinä sitten ympärillä, lähinnä Urpo Lahtinen, Maija Lahtinen, minä ja sitten mahdollisesti joku taloudenhoitaja siinä vielä liikkui ja siinä sitten keskusteltiin ja niin kuin minä aikaisemmin sanoin, niin Urpo Lahtinen oli sielultansa macho ja hän katsoi, että hän niin kuin määrää niistä asioista ja niinpä se keskustelu sitten lähti aina hänestä, mutta sitten oli mukana myös Maija Lahtinen siinä sanomassa.

Syyttäjä:
Kyllä. Sitten ihan viimeinen kysymys, jota on nyt vähän täällä käsitelty, mutta sitä on käsitelty esitutkinnassa huomattavasti enemmän ja teiltä kysyttiin poliisin toimesta monta kertaa, että kenenkä nämä Luxemburgissa olleet varat olivat? Te olette sivulla 331 kolmannessa kappaleessa todennut, että siitä olen kuitenkin varma, että Luxemburgissa Nord Finance Bankissa olevat varat olivat Urpon, te jatkatte samasta asiasta sivulla 338, te toteatte toimeksiannossa, jonka Urpo Lahtiselta sain sveitsiläisen pankin etsimisen yhteydessä tulin tietoiseksi, että tilille oli tarkoitus siirtää Urpo Lahtisen Luxemburgissa olevia varoja. Te olette silloin kahdeksan vuotta sitten ollut huomattavasti selkeäsanaisempi tästä varojen kuulumisesta Urpo Lahtiselle. Miksi muistikuvat ovat nyt tietyllä tavalla niin kuin epämääräisempiä?

Pekka Paavola:
Ensinnäkin on kulunut todella kahdeksan vuotta aikaa ja sekä minun elämässäni että muualla, niin on aika paljon tapahtunut, eikä minulle ole ollut mitään mielenkiintoa seurata tätä aktiivisesti. Mutta tietysti käytännössä on myöskin sillä tavalla, että minä olen nyt tässäkin yhteydessä mielestäni todennut sen seikan, että tuota, että minulle oli pienoinen yllätys, kun minä näin, että ne paperit olivat taikka olen nähnyt nyt sitten tämän prosessin aikana, en tiedä nyt missä yhteydessä tarkallensa, että nämä paperit, jotka olivat tehty jo sinne Luxemburgiin niin olivatkin toisen sisältöiset kuin, että ne olisivat Urpon rahoja pelkästään. Ja minä tiesin, taikka tiedän, että minä olin ne paperit niin kuin hankkinut, elikä minä olen silloin todennäköisesti silloin kahdeksan vuotta sitten puhunut tutustumatta taikka minulla ei ole ollut silloin tilaisuutta nähdä sitä asiakirjamateriaalia, mikä silloin on ollut. Mutta, niin kuin sanottu, korostan sitä, että tänä päivänä ainakaan minä en muista tällaisia mitään.

Syyttäjä:
Kiitos.  

Valpola: syyttäjä otti, oli yksi kohta, mutta te olette kuulustelussa 25.1. kun teille on näytetty täälläkin todisteena, ja teillekin äsken esitetty 9.3.

Puheenjohtaja:
Mikä sivu?

Valpola:
Tämä on kuulustelukertomus 25.1.1996 ja

Puheenjohtaja:
Mikä sivu se on?

Valpola:
Minulla ei valitettavasti ole esitutkinnan sivua tässä kopiossa ollenkaan, se on jäänyt pois, mutta Paavolan kertomus ja

Puheenjohtaja:
Mutta tämä on aika pitkä vaan, minun pitäisi löytää se.

Valpola:
Joo, eli jos te ystävällisesti otatte ne Paavolan kuulustelukertomukset, sieltä kuulustelu 25.1. -96, hänet on ensin kuultu 16.1.1996

Puheenjohtaja:
No minulla on tämä -98, mitä syyttäjä käytti.

Valpola:
No, se on sitä ennen,

Puheenjohtaja:
Syyttäjä kävi tätä.

Valpola:
Sitä ennen on kuulustelukertomus 25.1.

Puheenjohtaja:
Löysikö syyttäjä sen?

Syyttäjä:
Alkaen 311 sivulta, 311 sivulta alkaa 25. tammikuuta kuulustelu.

Puheenjohtaja:
Joo, se on niin epäselvästi täällä, että. Selvä ja siitä sitten

Valpola:
joo, eli

Puheenjohtaja:
Montako sivua eteenpäin, vai millä sivulla?

Valpola:
Sanotaan sivun vaihde, eli 311 ja 12, eli kun hänellä täällä alalaidassa esitetään tämä kirje 9.3. hän kertoo, että en ole minulle esitettyä kirjettä aiemmin nähnyt ja sanoo että allekirjoitukset Urpo ja Maija Lahtisen kuten hän sanoi täälläkin. Sitten siellä ylälaidassa 312 hän sanoo kirjeessä mainitut rahat ovat olleet Urpo ja Maija Lahtisen varoja, joita he ovat itse määränneet siirrettäväksi, minulla ei ole ollut tilinkäyttöoikeutta, joten minä en ole voinut määrätä heidän varojensa siirrosta, kirjeellä pyydetään siirtämään ne rahat. Eli täällä hän kyllä kuulustelussa tuo esiin myös siis sen, että ne ovat olleet heidän yhteisiä varojaan.

Pekka Paavola:
Puheenjohtaja, tuo lauserakenne, mikä tuossa on, osoittaa selvästi, että missä yhteydessä se on annettu. Minut on ollut pidätettynä, epäiltynä, mikä nyt oli se rikosnimike ja tuota tuosta kuultaa selvästi lävitse se että minä sanon varman päälle omalta kannaltani.

Valpola:
Se ongelma on ollut koko ajan todistajan osalta, että hän on itse tässä ollut hyvin voimakkaasti syylliseksi epäiltynä ja silloin nämä kertomukset ovat myös hänen kohdallaan vaihdelleet tuolla esitutkinnassa. Siksi pitääkin luottaa siihen, että mitä hän tänään muistaa ja tietää näistä asioista, kun hänellä ei ole enää syytteen vaaraa.

Syyttäjä:
Ei sitä ollut viimeksikään.

Valpola:
Kyllä oli.

Syyttäjä:
Ei todellakaan ollut.

Puheenjohtaja:
Älkää kinatko. Onko Valpolalla jotain kysyttävää tästä syytteen osalta vielä vai onko tää, ei joo ja onko kellään muulla, onko jäsenillä kysyttävää?
Teidät on kutsuttu tänään tänne, onko teillä todistelupalkkiovaatimusta?

Pekka Paavola:
Puheenjohtaja, kyllä tietysti.

Puheenjohtaja:
Syyttäjä on nimennyt teidät, että valtion varoista tulee, että minkälainen?

Pekka Paavola:
Tuota, kirjoitin paperille.

Puheenjohtaja:
Täytittekö te sen kaavakkeen, joka annettiin?

Pekka Paavola:
No, minä en tiennyt sitä, niin minä kirjoitin kotona nämä vastaavat tiedot, jos voin antaa.

Puheenjohtaja:
Me tarvittaisiin se joka tapauksessa, että siinä on teidän tilinumeronne.

Pekka Paavola:
No tässäkin on se tilinumero.

Puheenjohtaja:
Aha, ja siinä on allekirjoitus joo ja teillä on siinä osoite.

Pekka Paavola:
No minä laitan äkkiä siihen allekirjoituksen, mutta tuota tässä on nyt sitten ilmeisesti semmoinen asia, jota ei valtio korvaa. Nimittäin ansiotulonmenetys. Minulla ei varsinaista ansiotuloa tietystikään ole ollut, mutta juuri tällä hetkellä on alkanut Tampereen kaupunginhallituksen kokous, jossa kokouksessa minun pitäisi olla ja kokouspalkkio on 130 €. Minä pyydän, että Jeppe Lahtinen velvoitetaan sitten ja Hymy Lahtinen niin maksamaan sen 130 €.

Puheenjohtaja:
Joo. Haluatteko te nyt valtiolta kuitenkin nyt sitten ensin 58,87, senhän valtiolta pystyy samaan, koska syyttäjä on teidät nimennyt ja se loppuosako on sitten pyydetään Hymyltä ja Jesse Lahtiselta?

Pekka Paavola:
….???

Puheenjohtaja:
Ei se maksa. No täällä on vaatimus, että matkakulujen korvauksena edestakainen junalippu 25,60.

Pekka Paavola:
eläkeläislippuna

Puheenjohtaja:
juu näyttää olevan ja päivärahavaatimus teiltä?

Pekka Paavola:
se puolipäiväraha, mutta minä en muista sitä sen määrää

Puheenjohtaja:
Siis puolipäivärahaa haluatte, no se on 14 €. Riittääkö puolipäiväraha teille?

Pekka Paavola:
Kyllä se riittää minulle.

Puheenjohtaja:
Koska te olette jo lähtenyt?

Pekka Paavola:
Minä lähdin varttia vaille 10.

Puheenjohtaja:
Ja nyt varmasti ette vielä, kyl te kokopäiväraha, kokopäiväraha on 30 €, haluatteko sen?

Pekka Paavola:
No, sen tietysti sitten.

Puheenjohtaja:
Mitä Hymy Lahtisen ja Jeppe Lahtisen puolesta lausutaan tästä hänen vaatimuksestaan? Se on 130 miinus tämä valtion.
? miinus 58,80, kyllä se voidaan hyväksyä.

Puheenjohtaja:
Valtion varoista teille maksetaan matkakulujen korvauksena 25,60 €, kokopäivärahana 30 € ja sitten työansionmenetyksestä 58,87 €.
No he suostuu, niin voidaan lausua jo nyt, että Hymy ja Jeppe Lahtinen velvoitetaan suorittamaan teille sitten
loppu tästä työansionmenetysvaatimuksesta. Jos ette ole tyytyväinen, saa valittaa Korkeimpaan Oikeuteen.

Pekka Paavola:
Kyllä minä olen tyytyväinen.

Puheenjohtaja:
Kiitos, näkemiin.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *