Pekka Paavolan kuulustelu käräjäoikeudessa 2005

Puheenjohtaja: Tiedätte, että täällä täytyy totuudessa pysyä varmaan…? Syyttäjä, olkaa hyvä, mitä haluatte kysyä Paavolalta?

Syyttäjä: Kiitos, minä olisin ensin kysynyt, kävi jo ilmi tuosta koulutuksesta, varatuomari, mutta minä olisin pyytänyt, että olisitte kertonut työkokemuksestanne?

Pekka Paavola: No, minähän olen tietysti pääasiallisesti elämäntyöni tehnyt hallintovirkamiehenä Tampereen kaupungin palveluksessa aina vuoteen -85 saakka, jonka jälkeen siirryin tuonne Lehtimiehet Oy:n palvelukseen Tampereella ja olin siellä siihen saakka kunnes tämä Lehtimiehet myytiin Yhtyneille Kuvalehdille -88 vuoden lopussa, vai mitä se oli, ei vaan vuoden alussa. Siirryin siinä kaupan mukana Yhtyneen Kuvalehden palvelukseen, olin siellä vuoteen -90 kai niin. Sen jälkeen Urpo Lahtinen otti minuun yhteyttä muutaman kerran ja pyysi tulemaan sitten niin kuin hänen palvelukseensa ja minä tein työsopimuksen henkilökohtaisesti nimenomaan Urpo Lahtisen kanssa ja sitouduin siinä hoitamaan sitten määrättyjä siinä eriksensä lueteltuja nimenomaan kustannustoimintaan liittyviä tehtäviä, mutta myöskin sitten Urpo Lahtisen henkilökohtaisia asioita ja muistaakseni siinä oli viimeisenä kaneettina, että kaikki muut asiat, jotka Urpo Lahtinen tehtäväkseni antaa ja jotka soveltuvat aikaisempaan työkokemukseeni ja koulutukseeni.

Puheenjohtaja: minä vuonna, puheenjohtaja kysyy tässä välissä, minä vuonna, olitte siis vuoteen -95 siis siinä Lehtimiehissä?

Syyttäjä: -88

Pekka Paavola: -88, sitten siitä eteenpäin silloin kun tulin uudemman kerran Lahtisen palvelukseen, se ei ollut enää niin kuin Lehtimiesten nimellä, vaan työsopimus.

Puheenjohtaja: Niin, minä vuonna se oli tämä työsopimus?

Pekka Paavola: Anteeksi?

Puheenjohtaja: Minä vuonna oli tämä työsopimus, minä vuonna tehtiin työsopimus?

Pekka Paavola: Se oli -90.

Puheenjohtaja: Se oli ihan kirjallinen työsopimus myös?

Pekka Paavola: Kyllä

Puheenjohtaja: Selvä, syyttäjä olkaa hyvä.

Syyttäjä: Puheenjohtaja, olisi kysynyt tästä vuonna-90 tehdystä työsopimuksesta, että senkö mukaan te olitte nimenomaan Urpo Lahtisen palveluksessa, ettekä minkään Urpo Lahtisen esimerkiksi omistaman yrityksen palveluksessa?

Pekka Paavola: Siinä työsopimuksessa todetaan niin, siellä on meidän henkilökohtaisesti nimet alla, Urpo Lahtisen ja minun. Siinä sanotaan jotenkin muistaakseni siten, että minä tulen Urpo Lahtisen palvelukseen, mutta että siinä mainitaan, että minun tehtävänäni on toimia hänen perustamansa jonkun yhtiön tai yhtiöiden toimitusjohtajana ja sitten tehdä kaikkea muuta mahdollista, mitä Urpo Lahtisella oli tehtäväksi annettavana, en muista enää nyt tarkalleen sitä sanamuotoa, mutta varmaan se jossakin näissä asiakirjoissa täällä on sekin paperi, että se voidaan sieltä tarkistaa.

Syyttäjä: Se on tämä 4. tammikuuta 1991 tehty työsopimus, sopijapuolina on pääjohtaja Urpo Lahtinen ja varatuomari Pekka Paavola.

Pekka Paavola: Ai, se oli -91. Kyllä, sitä tarkoitan.

Syyttäjä: Joo

Puheenjohtaja: Onko se syyttäjän kirjallinen todiste?

Syyttäjä: Ei, mutta se on tuota, minä voin toimittaa sen oikeudelle, se on siinä esitutkintapöytäkirjassa.

Puheenjohtaja: No, haluatteko nimetä sen todisteeksi?

Syyttäjä: No, en, sinänsä

Puheenjohtaja: Ette, vaan joku? Okei

Syyttäjä: Tästä tuskin mitään riitaa on tästä asiakirjan sisällöstä. Täällä 6 kohta kuuluu, että Pekka Paavolan tulee edellä mainittujen toimitusjohtajan tehtävien lisäksi hoitaa myös Urpo Lahtisen mahdolliset osoittamat muut tehtävät, jotka vastaavat hänen koulutustaan ja aiempaa työkokemusta. Eli tämä oli tämä sisältö, teidän tuli toimia liiketoimi, yhtiön toimitusjohtajana, jota tässä ei näköjään ole nimetty.

Pekka Paavola: Ei, se oli sitten myöhemmin, se sai sitten nimensä se perustettu yhtiö, josta tuli Art Urpo, mutta silloin sitä ei ollut vielä olemassa.

Syyttäjä: Niin, että te olitte myöhemmin Art Urpo Oy:n toimitusjohtaja ja tämä työsopimus koskikin tätä tulevaa toimitusjohtajuutta + sitten näitä muita tehtäviä, jotka te mainitsitte.

Pekka Paavola: Kyllä

Syyttäjä: No, kertoisitteko te sitten, että kuinka kauan ja minkälaisissa yhteyksissä te olette ollut Urpo Lahtisen kanssa tekemisissä eri aikoina?

Pekka Paavola: Siis kaiken kaikkiaan

Syyttäjä: Kaiken kaikkiaan.

Pekka Paavola: No, minä en muista, koska minä ehkä Urpo Lahtisen ensimmäisen kerran tapasin, mutta se nyt joka tapauksessa se tapahtui niissä puitteissa, että minä toimin kaupungin palveluksessa ja tunsin ja Urpo Lahtinen oli tietysti merkittävä elinkeinoelämän edustaja Tampereella ja erilaisissa yhteyksissä juhlissa ja arjessa tapasimme ja olimme tuttuja ja sen jälkeen hän sitten silloin, mitä se nyt oli, -85 soitti ja kysyi, että olisinko valmis lähtemään hänen palvelukseensa tähän Lehtimiehet Oy:n toimitusjohtajaksi ja sen jälkeen sitten tapasin tietysti aina kun Urpo Lahtinen oli kotimaassa, niin jollei nyt ihan joka päivä, niin ainakin joka toinen päivä.

Syyttäjä: No, ymmärsinkö minä oikein, että Urpo Lahtisen henkilökohtaisia asioita te olette kuitenkin hoitanut vasta tammikuun -91 jälkeen?

Pekka Paavola: Joo, lähinnä näin, koska silloin ennen kuin tämä Lehtimiehet Oy myytiin Yhtyneille Kuvalehdille, niin silloin se oli puhtaasti se Lehtimiehet Oy:n, toki siinä aina silloin tällöin oli sellainen aspekti mukana, että Urpo Lahtisella oli esimerkiksi erilaisia harrastuksia aika paljon ja matkoja ja muuta sen semmoisia, että pikkuisen niitäkin joko minä henkilökohtaisesti taikka sitten se meidän konttorihenkilökunta sitten järjesteli siitä, hänen kiinteistöasioitaan taikka semmoisia, mutta ensisijaisesti tietysti se oli nyt nimenomaan tämän busineksen hoitamista. Ja sitten siinä viimeisessä vaiheessa erityisesti sen kaupan hoitamista, millä Lehtimiehet Oy myytiin Yhtyneille Kuvalehdille. Ja sitten oli pari vuotta siinä Yhtyneissä Kuvalehdissä, jolloinka minulla nyt ei ollut oikeastaan paljon mitään kuin sattumanvaraista kontaktia sitten Urpo Lahtiseen, vasta sitten kun hän otti yhteyttä ja kysyi, että olisinko valmis lähtemään sinne takaisin Tampereelle päin, niin sen jälkeen oli tietysti hyvinkin tiiviisti yhteydessä.

Syyttäjä: No, kertoisitteko te, että kun te teitte silloin tammikuussa -91 Urpo Lahtisen kanssa tämän työsopimuksen, mihin nyt sitten kuului myös näitä henkilökohtaisten asioiden hoitamista, että oliko teillä silloin työsopimusta solmittaessa tai ennen sitä niin keskustelua siitä, että minkälaisista henkilökohtaisista asioista oli kysymys? Oliko se jotenkin määritelty?

Pekka Paavola: Ei, ei ollut mitenkään määritelty, se peräkaneetti oli siellä kai juuri, että sekä kaikki muut sellaiset tehtävät, jotka Urpo Lahtinen niin kuin tehtäväksi antaa ja joihin sovellun vanhan työkokemukseni ja koulutukseni puolesta.

Syyttäjä: Joo, täällä lukee, että lisäksi hoitaa myös Urpo Lahtisen mahdolliset osoittamat muut tehtävät, jotka vastaavat, aivan

Pekka Paavola: Se painottui tietysti sitten vähitellen yhä enemmän ja enemmän juuri näihin muihin tehtäviin.

Syyttäjä: No, kertoisitteko te että minkälaisessa fyysisissä ja henkisessä kunnossa Urpo Lahtinen silloin tammikuussa -91 kun tätä sopimusta tehtiin, niin oli?

Pekka Paavola: No, hän oli ihan samanlaisessa fyysisessä kunnossa kuin silloin -88 ja mitä minä nyt muistin häntä pidemmälläkin aikavälillä, hänellähän oli joskus ollut alkoholia ongelmana, mutta nimenomaan silloin sitten -91 ja niihin aikoihin, niin ei enää siinä mitassa kuin mitä olin kuullut aikaisemmin hänellä olleen. Minä en onneksi koskaan niin kuin törmännyt siihen henkilökohtaisesti.

Syyttäjä: No, Urpo Lahtinen sairastui sitten vuonna -91.

Pekka Paavola: Niin, minä en vuosilukuja muista niin tarkallensa, mutta hän sairastui, hän halvaantui sitten niin.

Syyttäjä: No, muistatteko, tapahtuiko tämä sairastuminen ennen vai jälkeen tämän työsopimuksen solmimisen?

Pekka Paavola: No jälkeen, no silloin hän vielä oli, siitä on olemassa selvät kyllä dokumentit, koska hän on sairastunut.

Syyttäjä: No, osaisitteko te sanoa, tai oliko niillä tehtävillä, joita Urpo Lahtinen sitten henkilökohtaisten asioidensa hoitamiseksi teille antoi niin, oliko niissä jotakin eroa ennen tätä sairastumista ja tämän sairastumisen jälkeen?

Pekka Paavola: Kyllä jossakin määrin, silloin alun pitäen kun sinne menin, niin hänellä oli tietysti, tai oli vielä jonkinlainen kunnianhimo, hänellä oli paljon rahaa ja vähän sellaista, joka ei nyt ollut missään vielä sitten kauheasti sijoitettuna, niin hänellä oli kunnianhimoisena haaveena edelleen toimia kustantajana, sekä lehtikustantajana että sitten myöskin kirjojen kustantajana ja siitä sitä lähdettiin liikkeelle ja meillä oli sitten semmoinenkin niin kuin iltapäivälehti, nimeltään Iltatähti, joka muutaman kuukauden ilmestyi Tampereella, mutta tuotti niin paljon tappiota, että se aika pikaisesti siitä sitten lopetettiin. Muita lehtihankkeita siinä ei sitten enää ollut mutta, osittain hän siihen asti kun hän sairastui, niin itse neuvotteli juuri näiden julkaisuoikeuksien saamisesta joillekin kirjoille, mutta niistä jopa jotakin radioasemaa ja muuta sen sellaista kaupiteltiin, mutta tuota niistä ei mistään sitten totta kerinnyt tulemaan lukuun ottamatta näitä iltalehtibusinesta ennen ennen kuin hän sairastui ja sen jälkeen hänen mielenkiintonsa tietysti kääntyi ihan kokonaan sitten sairauteen ja sen hoitamiseen ja toipumiseen, kuntoutukseen.

Syyttäjä: Eli, mielenkiinto laimeni tähän liiketoimintaan sen sairastumisen jälkeen? No, osaisitteko te kertoa, tai kertoisitteko te nyt ihan tarkasti, että tiedättekö Urpo Lahtinen olisi sairastumisen jälkeen niin jotain liiketoimintaa harjoittanut?

Pekka Paavola: En minä semmoista konkreettista mitään tiedä. Hänellä oli tietysti, kyllä hänellä se semmoinen mielikuvitus ja luovuus määrätyllä tavalla säilyi erittäin hyvin, koska ei henkisesti niinkään vaikuttanut mitään tämä halvaantuminen, vaan fysiikkaan ainoastaan, mutta tuota, en minä tiedä, että mitään niistä olisi varsinaisesti toteutunut.

Syyttäjä: No, jos jotain olisi toteutunut, niin olisitteko te tiennyt sen?

Pekka Paavola: No, kyllä sitten jos ne olisivat oikein reaalisesti lähteneet liikkeelle, niin kyllä varmaan olisin sitten. Mutta sitä mitä hän esimerkiksi matkusteli aika paljon, mitä hän sitten ulkomailla puhui ja sopi, niin kuin hän oli aikaisemminkin tehnyt, siitä en uskalla mennä sanomaan tiedänkö kaikkea.

Syyttäjä: Mutta mitään konkreettista liiketoimintaa ette tiedä harjoitettaneen?

Pekka Paavola: En

Syyttäjä: No millaisia toimeksiantoja te sitten Urpo Lahtiselta sairastumisen jälkeen saitte?

Pekka Paavola: No, ne olivat tietysti hyvin moninaisia, kaikkea mitä liittyy inhimilliseen elämään ja vielä moninaisempia siitä syystä, että Urpo Lahtinen oli vakavasti sairas. Hänen hoitonsa, kuntoutuksensa järjestämiseen liittyviä, hänen asuinkiinteistöönsä hoitamiseen liittyviä, hänen omistamiensa yhtiöiden, muun muassa Tahkovuoren ja sellaisten hoitamiseen liittyviä, hänen sitten raha-asioidensa hoitoa pankeissa, silloin kun puhuttiin tuossa nimenomaan suomalaisista pankeista, oli Kansallis-Osake Pankki pankkina, hänellä oli niin kuin sellainen no voiko sanoa hänellä vai minulla, mutta hänen toimestaan annettuna ilmoitus sinne, että minä voin hoitaa taikka että minulle voidaan antaa kaikki se informaatio mitä siellä hänen tileistänsä on, vasta sitten, kun jotakin varsinaista toimenpidettä siis tarvittiin pankissa, niin sitten tietysti tarvittiin valtakirja. Mutta tuota muutoin niin kuin mitä suusanallisesti voitiin hoitaa niin minä hoidin sitten ne.

Syyttäjä: Eli, Urpo Lahtisen sairastumisen jälkeen te olette pääasiassa hänen henkilökohtaisia hänen oikeudellisia ja taloudellisia töitä?

Pekka Paavola: Kyllä, mutta tämä oli kyllä osittain jo ennen hänen sairastumistaan siis silloin heti, kun minä tulin. Urpo Lahtinenhan silloin nimenomaan matkusteli aika paljon, hän oli aika pitkiä aikoja muun muassa Espanjassa. Ja tuota, jos siellä nyt oli jotakin sitten semmoista pankkiasiaa, niin kyllä minä sen silloin jo myöskin sitten hoidin.

Syyttäjä: No, tapahtuiko näissä Urpo Lahtisen oikeudellisten ja lähinnä nyt taloudellisten asioiden hoidossa hänen sairastumisensa jälkeen, niin jotain muutoksia?

Pekka Paavola: No sikäli, että tietysti, kun hän joutui sitten sidotuksi pyörätuoliin, niin ei hänellä ollut mahdollisuutta henkilökohtaisesti enää sitten pankissa asioida ja niin muodoin ne tulivat sitten niin kuin minulle enemmän taikka huomattavasti enemmän hoidettaviksi vielä.

Syyttäjä: No, tapahtuiko näissä esimerkiksi siinä, että miten tuota niitä taloudellisia asioita hoidettiin, miten rahaa siirrettiin esimerkiksi, niin jotain konkreettisia muutoksia siihen aikaisempaan verrattuna?

Pekka Paavola: No, ei siis siinä varsinaisessa pankkitoiminnassa, mitä Suomessa pyöri, mutta että sittenhän hänellä tuli halu, nimenomaan, että hän haluaisi siirtää omaisuutensa pois Suomesta. Se tietysti muutti asian.

Syyttäjä: No, kertoisitteko te minkä halun, takia hän halusi siirtää varansa vai omaisuutensa, kummin te sanoitte?

Pekka Paavola: Periaatteessa voi sanoa omaisuutensa, mutta tietysti hänellä oli sellaista omaisuutta, joka oli hänelle sanoisiko tunnepitoisesti täällä Suomessa rakasta, niin kuin hänen asuntonsa Villa Urpo, josta hän ei varmaan missään tapauksessa olisi halunnut luopunut, mutta että ainakin semmoinen mikä oli niin kuin rahassa tai rahaksi helposti muutettavissa ilman tällaisia tunnesiteitä, niin sitä hän kyllä harkitsi niin kuin siirtää sinne. Hän, hänhän oli hyvin puhelias henkilö, ja hän puhui hyvin paljon, joten siitä täytyi aina niin kuin vetää omat johtopäätöksensäkin sitten, mutta minun mielestäni hän nyt, taikka oli pari syytä, jotka hän selkeästi ilmaisi, minä en tiedä oikein mistä syytä hänellä oli silloin sitten epäluottamus voisi sanoa koko Suomen tasavallan tulevaisuuteen ja ennen muuta Suomen valtion talouden kestävyyteen ja pankkilaitoksen kestävyyteen ja se oli yksi syy varmaan minkä takia hän halusi sitten niin kuin siirtää. Sitten tuota hänhän oli aina ollut eräänlainen Espanja fani, hänellä oli siellä asunto hänellä oli niin kuin ajatuksena se, että hän noin siirtyy vähitellen niin kuin Espanjaan kokonaisuudessaan, sanotaanko nyt eläkkeelle jäätyänsä sitten asumaan. Mutta tuota Espanjalla oli omat rajoituksensa ja se muuttui sitten se halu Sveitsiin, että hän siirtyy Sveitsiin, jossa varmasti oli tekijänä sekin, että hän luotti sitten Sveitsin rahalaitokseen. Sitten kolmas tekijä oli se, että hänellä oli ollut aina pientä trapelia niin silloisen vaimonsa ja sitten myöhemmin entisen vaimonsa eli Hymy Lahtisen kanssa. Ja kyllä Urpon sana sitten aina loppujen lopuksi painoi varmasti, ne tehtiin asiat sillä tavalla, kuin hän sanoi mutta, hän selvästi oli niin kuin kiusaantunut sitten siitä vähän hänen mielestään hyökkäävästä tavalla millä Hymy sitten lähestyi häntä nimenomaan raha-asioissa ja hän ilmeisesti halusi niin kuin saada rahat myöskin sillä tavalla sijoitettua, ettei Hymy Lahtinen niistä tarkalleen tietäisi, eikä voisi niiden pohjalta sitten hänen kimppuunsa käydä.

Syyttäjä: Ja, Urpo Lahtinen itse kertoi teille tämän?

Pekka Paavola: Niin, no ei hän nyt näillä sanoilla juuri sanonut, mutta hän valitteli.

Syyttäjä: …..

Pekka Paavola: Hän kertoi sen Sveitsin, taikka sen epäluottamuksensa näihin suomalaisiin oloihin ja hän kertoi nimenomaisesti ja hän valitteli sitten aina joskus tätä Hymy Lahtisen niin kuin tyyliä.

Syyttäjä: No tapasitteko te Urpo Lahtista usein hänen sairastumisensa jälkeen, tai kuinka usein te tapasitte sitten Urpo Lahtista?

Pekka Paavola: No kyllä, hänhän silloinkin vielä sitten matkusteli kyllä myöhemmin ja niiden matkojen aikana en sitten aina tietysti tavannut, mutta silloin kun hän nyt kotona oli, niin kyllä nyt voisin sanoa, että varmaan joka toinen päivä, ainakin arkipäivisin, viikonloppuisin ehkä en.

Syyttäjä: No sitten ilmeisesti myös tutustuitte Maija-Liisa Lahtiseen?

Pekka Paavola: Kyllä.

Syyttäjä: No, kertoisitteko te kuinka kauan te olette tuntenut Maija-Liisa Lahtisen millaista teidän yhteydenpito häneen on ollut?

Pekka Paavola: No, minä tapasin Maija-Liisa Lahtisen, joka ei ollut silloin vielä Lahtinen, en muista mikä hänen tyttönimensä nyt oli, mutta

Syyttäjä: Tynell

Pekka Paavola: Tynell, aivan oikein. Niin ensimmäisen kerran silloin, kun olin Yhtyneiden Kuvalehtien palveluksessa ja tuo silloinen Tampereen Kansallis-Osake Pankin, oli kai piirijohtajan tittelillä, Martti Ermon, eipäs kun tuo, no toinen johtaja, niin tämä nimimuisti rupeaa tässä aina pettämään, no joka tapauksessa Kansallis-Osake Pankin konttorinjohtaja soitti minulle, hyvä tuttava, Pentti Leino niin kuin soitti minulla ja tuota noin sanoi, että he ovat lähdössä tuon Urpo Lahtisen kanssa, Kansallis-pankista kaksi miestä, niin tuonne Monzaan katsomaan näitä Formula 1 ajoja joskus oliko se sitten -89 vai -90 vissiin. Ja he ovat, että sinne tulee Urpo Lahtisen lisäksi myös hänen nykyinen naisystävänsä, josta minä en tiennyt sillä hetkellä mitään. Mutta, että heillä on kaiken kaikkiaan viisi lippua varattuna sinne ja he ovat Urpolta kysyneet, että kuka, kenet he voivat kutsua viidenneksi. Ja tuota tuo Urpo Lahtinen oli sanonut, että kutsukaa, että soittakaa sille Pekka Paavolalle, jos se lähtee sinne ja he soittivat ja minä sanoin, että no mikäs siinä, mielihyvin minä lähden Monzan ajoja katsomaan ja siellä minä tapasin sitten sillä reissulla Maija-Liisan, sittemmin Lahtisen ensimmäisen kerran. No sitten sen jälkeen niin, se heidän seurustelunsa oli käsittääkseni aika lailla alkuvaiheissa, sitä miten se oli alkanut, minä en tiedä, mutta sitten vakiintui ja sitten nimenomaan sen jälkeen, kun minä sitten siirryin tuonne Urpo Lahtisen palvelukseen jälleen, niin sitten minä nyt tietysti tapasin varsin usein myöskin Maija-Liisa Lahtisen, jopa sitten niin, että kun he menivät naimisiin, niin Maija-Liisa Lahtinen asui siellä avoliitossa osittain ensiksi ja sitten he menivät naimisiin, niin omalta osaltani oli järjestämässä niitä häitä ja kaikkia muita näitä käytännöllisiä asioita, jotka kuuluivat niihin Urpo Lahtisen antamiin muihin asioihin ja tuota siitä sitten sen perhe-elämän puitteissa tietysti tapasin melkein, koska se yhteydenpito tapahtui suurelta osalta sitten, niin kuin minä sanoin, joka toinen päivä siten, että minä menin sitten sinne hänen kotiinsa käymään siellä meidän keskikaupungilla olevasta konttorista ja siellä oli tietysti vaimo myöskin paikalla.

Syyttäjä: No, osaisitteko te sanoa, että Urpo Lahtisen sairastumisen jälkeen, niin vaikuttiko se Urpo Lahtisen ja Maija-Liisa Lahtisen väliseen suhteeseen ja minkälainen vaikutus Maija-Liisa Lahtisella Urpo Lahtiseen oli tämän sairastumisensa jälkeen?

Pekka Paavola: Kyllä se vaikutti aika paljon, nimenomaan tämä sairastuminen vaikutti siihen, että olihan hänellä siihenkin saakka pikkuinen alkoholiongelma edelleen, mutta se loppui sitten kokonaan, hän ei yksinkertaisesti pystynyt niin kuin hankkimaan sitten alkoholia ja sellaista ja sitten Maija-Liisa Tynell, sittemmin Lahtinen, hän oli täysin absolutisti. Hän ei ottanut yhtään mitään ja paheksui sitä Urpon aikaisempaa alkoholin käyttöä ja kerran kai siellä tuli, meinasi tulla erokin sen vuoksi, kun Urpo sitten kuitenkin oli ottanut alkoholia, koska hänen persoonansa muuttui Urpon jo silloin aikalailla, kun hän alkoholin vaikutuksen alaisena oli ja tuota, mutta siitä eteenpäin hän, se muuttui niin kuin hoitajan rooliksi tämä vaimon rooli ja siinähän käytettiin varsin paljon sitten ulkopuolista apuvoimaa, jonka kanssa, lääkintä-voimistelijoita ja kaikennäköistä muuta tämäntyyppistä hoitajaa, joille maksettiin palkat ja jotka meidän se Art Urpon toimisto sitten hoiteli nämä tämmöiset paperihommat siitäkin mitä työvoimasta sitten aiheutui.

Syyttäjä: No, osaatteko sanoa, oliko Maija-Liisa Lahtisella jotain vaikutusta näihin Urpo Lahtisen taloudellisten asioiden hoitoon sairastumisen jälkeen?

Pekka Paavola: No, en tiedä kuinka paljon hänellä vaikutusta oli, mutta kyllä he selvästi niin kuin keskustelivat ja olivat keskustelleet niistä asioista, kuka vaikutti kehenkä sitten, en tiedä, koska en ollut siellä sitten kuin tietyllä tavalla kuulemassa sen lopputuloksen Urpolta, että mitä nyt sitten pitäisi tehdä tästä eteenpäin.

Syyttäjä: No, sitten minä olisin kysynyt näistä, näistä varojen siirroista ulkomaille, lähinnä nyt silloin tuota, tai minä kysyn näin päin että, että tiedätte, että nyt on kysymys siitä 34 miljoonasta, joka

Pekka Paavola: Tai, oikeastaan 5o miljoonasta, joka alun pitäen täältä, mutta joka sitten tuli osittain takaisin.

Syyttäjä: Niin, kertoisitteko te nyt mitä te tiedätte näiden varojen siirrosta, siitä lähtien, kun ne Suomesta lähti, ja mihin ne sitten päätyi ja kenen ja minkälaisten toimeksiantojen perusteella ja ketkä kaikki siinä oli toiminnassa ja teki mitä?

Pekka Paavola: No niin kuin minä tuossa aikaisemmin jo sanoin, niin Urpo tosiaankin halusi siirtää sitten omaisuutensa ja ennen muuta tietysti sen mikä oli niin kuin rahaa tai rahaksi muutettavissa helposti niin pois Suomesta. Ja hän antoi sitten tämmöisen tehtävän, että mihinkä niitä vietäisiin ja minä jouduin sitten tekemään siitä ehdotusta, että mihinkä ne pistettäisiin ja minä tietysti sitten otin yhteyttä Kansallis-Osake Pankin johtajiin ja kysyin, että sanokaa nyt sitten, että mikä teidän mielestänne olisi niin kuin se sopiva paikka ja totta kai he sitten suosittelivat tätä niin kuin, en nyt muista enää nimeltä, mikä se pankki oli, mutta Kansallis-Osake pankin joka tapauksessa Luxemburgissa omistama joko yksinomaan vai ainakin osake-enemmistöltänsä omistama pankki ja minä sitten Urpo Lahtiselle esitin, että no viedään ne sitten sinne. Niin, se ei mennytkään ihan niin läpi, kun noin, minä olin ajatellut, että se on vain ilmoitusjuttu, vaan hän rupesi epäilemään, että onko se nyt sitten turvallinen pankki, kun se on Kansallis-Osake Pankin omistama, että A- jos täällä Kansallis-Osake Pankille tapahtuu jotakin huonoa, niin heijastuuko se sitten sinne, onko vaara, että hän jollakin tapaa menettää niitä rahojansa sinne ja minä koitin sitten selittää, että ei minun käsitykseni mukaan, että se on oma erillinen pankkinsa, joka toimii sitten siellä sikäläisen lainsäädännön mukaisesti ja että mutta totta kai sillä nyt jotakin heijastusvaikutuksia voi olla sitten, jos Kansallis-Osake Pankki nurin täällä menee, mutta ei minun mielestäni suurta vaaraa siinä ole. Sitten toinen juttu, jonka hän otti siinä sitten esille, oli se, että kun se on Kansallis-Osake Pankin omistama kuitenkin, niin onko mahdollista, että Hymy Lahtinen saa sieltä niin tietoja. Minä sanoin, että minun mielestäni ei, että kyllä niillä on velvollisuus säilyttää pankkisalaisuus, eikä se mene siitä. No ne menivät sitten sinne ja sitten.

Syyttäjä: No, kertoisitteko te sitten miten ne sinne toimitettiin?

Pekka Paavola: Ne toimitettiin käteisenä rahana viemällä lentokoneella sinne Luxemburgiin.

Syyttäjä: No,

Puheenjohtaja: Paljonko sitä oli sitä rahaa?

Pekka Paavola: Se oli 50 miljoonaa silloin.

Puheenjohtaja: 50 miljoonaa Suomen markkaa?

Pekka Paavola: Joo.

Syyttäjä: Oliko jokin erityinen syy, näin iso summa rahaa, toimitettiin käteisenä pankkiin eikä pankkijärjestelmän kautta?

Pekka Paavola: Siinä oli, siitä juteltiin Urpon kanssa ja Urpo sanoi, että jos se ruvetaan pankin kautta sinne, siinähän oli siis kysymyksessä Kansallis-Osake Pankki, joka oli myöskin Hymy Lahtisen pankki, niin se ei voi mennä niin, etteikö se tule Hymyn korviin ja hän ryhtyy aivan varmasti siis Hymy Lahtinen, protestoimaan sitä ja vaatimaan, että pankki ei saa niin kuin näitä siirtoja suorittaa ja ainoa niin kuin varma tapa on sitten muuttaa se käteiseksi ja viedä se sellaisenaan.

Syyttäjä: Eli hän ei halunnut, että pankkijärjestelmään jää merkki siitä, mihin ne varat on mennyt?

Pekka Paavola: Niin, aivan, kyllä.

Syyttäjä: No, kertokaa sitten, ne toimitettiin käteisenä rahana sinne Luxemburgissa olevaan Kansallis-Osake pankin?

Pekka Paavola: Oliko se Nord Finance Bank, en minä muista?

Syyttäjä: Joo, Nord Finance Bankiin, niin kertokaa mitä sitten sen jälkeen?

Pekka Paavola: No, tuota se pankki muistaakseni vaihtui sitten siellä, siis justiinsa näitä KOP:n juttujen vuoksi, että se muutti nimensä ja se vaihtui joksikin taas, mikä se lienee ollut, en muista niitä nimiä sitten, mutta siellä ne olivat ja sieltä sitten, kun näitä tasinkojuttuja Hymy Lahtiselle maksettiin ja joitakin muita niin, sieltä otettiin niihin rahat, niin että sinne jäi sitten noin 35 miljoonaa markkaa suurin piirtein.

Syyttäjä: Eli siitä otettiin noin 15 miljoonaa ja palautettiin Suomeen?

Pekka Paavola: Kyllä.

Syyttäjä: Tasingon maksamista varten Hymy Lahtiselle?

Pekka Paavola: Muun muassa tasingon ja sitten tietysti siinä, eiköhän niistä tullut näitä, tuo Urpo Lahtinenhan hankki sitten asunnon Sveitsistä, sen hinta maksettiin, se oli varsin kallis asunto myöskin siitä, sitten hän osti täältä Helsingistä asunnon, sekin maksettiin kaikkiaan siitä, mutta yhteenlaskettuna sinne jäi suurin piirtein 35 miljoonaa.

Syyttäjä: No, kertokaa sitten mitä sille 30, noin 35 miljoonalle tapahtui?

Pekka Paavola: No Urpo Lahtinen oli sitten sitä mieltä, niin kuin sanottu, alunpitäen taikka edelleenkin sitä mieltä, ettei tämä Luxemburg ole niin välttämättä fiksu paikka ja varsinkin kun se oli kuitenkin Kansallis-Osake Pankin kanssa jollakin tapaa tekemisissä ja totesi, että parempi olisi Sveitsissä ja jos hän nyt todellakin sitten muuttaa sinne niin se on niin kuin luonnollisempaa, että ne on siellä ja minä sain sitten tehtäväkseni katsoa taas, että tuota mikäs se pankki sitten siellä voisi olla ja siellä nyt sitten tuntematta Sveitsin pankkeja tarkallensa niin totesin, että Sveitsin suurin pankki on tämä USB, mikä se nyt on, USB nyt joka tapauksessa kirjoitettuna ja sanoin, että sopiiko se sitten, että sinne sitten siirretään nämä tilit ja sanottiin, että kyllä, hoida sinne. Minä sitten tuota soitin ja kysyin keskuksesta, että kuka on sellainen henkilö heidän pankissansa, joka hoitelee tällaisia tilinavauksia siellä, että tarkoituksena olisi siirtää Luxemburgista rahaa tänne Sveitsiin ja sieltä minut sitten ohjattiin yhden pankin virkailijan juttusille siinä puhelimessa ja sovin hänen kanssaan sitten tuota tapaamisen semmoisena aikana, että jonka tiesin, että Urpo Lahtinen ja tietysti myöskin Maija-Liisa Lahtinen niin ovat Sveitsissä käymässä.

Syyttäjä: Tiesittekö te, että Urpo Lahtisella tai Maija-Liisa Lahtisella olisi ollut jo aikaisemmin jonkinlaisia suhteita tähän sveitsiläiseen pankkiin, Union Bank of Schwitzerlandiin?

Pekka Paavola: Joo, se oli kyllä myöskin yksi tietysti yksi syy, minkä takia, kun oli se asunto sinne hankittu, niin siitä piti maksaa sitten tietysti vuokrat ja kaikki muut mahdolliset tuollaiset menot ja sen vuoksi sinne niin avattiin sitten, tämä asunto sijaitsi Montreauxissa, sinne paikalliseen pikkukonttoriin avattiin tili ja sitä varten, että he makselevat sieltä ne laskut, jotka siitä asunnosta aiheutuvat ja se oli niin kuin, mutta muuta tietoa minulla ei ole, että he olisivat olleet sen pankin kanssa tekemisissä.

Syyttäjä: No tiedättekö te kenen nimissä se oli se Montreauxissa oleva pankkitili?

Pekka Paavola: En, en ainakaan muista.

Syyttäjä: Noniin, te, mitä sen jälkeen sitten tapahtui, te tuota sovitte tapaamisajan, muistatteko te mikä päivämäärä se oli?

Pekka Paavola: En yhtään.

Syyttäjä: Toteutuko se sitten?

Pekka Paavola: Toteutui sikäli, että tuota sinne mentiin mutta, Urpo Lahtinen totesi, että ei hän pyörätuolissa ollessansa lähde sinne paikalle, että me mentiin sitten Maija-Liisa Lahtisen kanssa sinne kahdestaan.

Syyttäjä: Eli Urpo Lahtinen oli missä sillä aikaa?

Pekka Paavola: Siellä Montreauxissa

Syyttäjä: Hän oli Sveitsissä, Montreauxin asunnossa ja te menitte Maija-Liisa Lahtisen kanssa sinne pankkiin? Osaisitteko te ajoittaa nyt yhtään, että minä vuonna, mihin aikaan vuodesta, missä kuukaudessa?

Pekka Paavola: Kesällä tai kevätaikaa se varmaan ainakin oli, mutta en minä siis tässä vanhemmiten nimenomaan nämä vuosiluvutkin rupeaa heittämään, että kun minulla ei ole ollut mitään syytä edes muistaa sitä, mutta.

Syyttäjä: Mutta kyse oli tämän noin 35 miljoonan siirtämisestä Luxemburgista Sveitsiin?

Pekka Paavola: Kyllä.

Syyttäjä: No, kertokaa mitä sitten tapahtui?

Pekka Paavola: No, me mentiin ja tavattiin sitten siellä tämmöinen pankkivirkailija, heille se oli tietysti rutiinihommaa tällaisten asioiden hoitamiseksi ja me mentiin sen kaavan mukaisesti mikä heillä oli minä esittelin, että minä olen se henkilö, joka soitin tänne ja sovin tästä tapaamisesta ja tässä on nyt sitten rouva Lahtinen ja hänen miehensä on tämmöinen Urpo Lahtinen, joka on tunnettu suomalainen tämmöinen kustannusalan yrittäjä ollut ja että heillä on nyt tarkoituksena siirtää rahaa Luxemburgin pankista niin Sveitsiin ja he haluaisivat avata täällä tilin. Sen jälkeen oli sitten minun työni tehty siinä. Maija Lahtinen ja tämän pankin virkailija ryhtyivät sitten tekemään näitä papereita, siinä ei ollut minulla sitten osaa mitään, ainoastaan missä minä tulin tavallansa tai he ottivat minut sitten siihen, ilmeisesti sen pankin rutiinien mukaisesti jälleen, he sanoivat, että heillä yleensä tällaisilla ulkomaalaisilla asiakkailla niin on täällä pankissa tämmöinen pankkilokero, he tavallansa myivät siinä sitten saman tien pankkilokeroita, että se on niin kuin postilaatikko, jos ihmiset käyvät vaikka hyvinkin harvoin, niin he sitten laittavat ne tiliotteet säännöllisesti sinne ja vaikkapa parin vuoden välein, jos käy, niin voi sitten käydä hakemassa ne sieltä. Ja tuota sitten tämä pankin virkailija esitti, että, siihen tuli siis oikeus sen tallelokeron käyttämiseen ja sen postin sieltä hakemiseen Maija-Liisa Lahtiselle, mutta hän sanoi, että jos te hoidatte näitä asioita, sitten näitä paperiasioita, niin eikö se ole käytännöllistä, että teillä on myöskin niin kuin oikeus siihen. Minä sanoin, että sopii minun puolestani, ei siinä mitään ja niinpä minulle merkittiin sitten sinne, että minulla on myöskin oikeus siellä käydä. No käytännössä minä en käynyt kertaakaan. Vaan ne postittivat ne sitten Suomeen suoraan tuonne Villa Urpoon sitten ne tiliotteet, mitkä sinne tulivat. Että en minä tiedä kävikö Maija-Liisa Lahtinenkaan sitten koskaan, että se todennäköisesti jäi sitten ihan kuolleeksi kirjaimeksi ja pankki rahasti vaan pikkuisen siinä sitten sen tallelokeron maksua.

Syyttäjä: No, tiedättekö te, että tuliko teille jonkinlaisia muita oikeuksia tähän tiliin liittyen?

Pekka Paavola: Tiedän, että ei tullut.

Syyttäjä: No, tiedättekö te että kenen nimille se avattiin se tili siellä Sveitsissä?

Pekka Paavola: Sitä tarkkaa paperia minä en nähnyt koskaan siellä ja silloin minä en tiennyt, että kenenkä se oli, mutta minulla, niin no, onko väärin sitten sanoa, että tuli sellainen käsitys, että se on Maija-Liisa Lahtisen nimissä ja että siinä on käyttöoikeus tuolla Urpo Lahtisella.

Syyttäjä: No, mistä te saitte tällaisen käsityksen?

Pekka Paavola: Näistä sitten, mehän saatiin sieltä sitten, Maija-Liisa Lahtinen, siihen paperiinhan tarvittiin tietystikin Urpo Lahtisen allekirjoitus ja hän oli siellä Montreauxissa, niin Maija-Liisa Lahtinen sai ne paperit sieltä mukaansa tuota noin, sitten niin Urpo Lahtinen kirjoitti nimensä siellä Montreauxissa ja minä lähdin sieltä sitten pois. He liikkuivat lentokoneella mennen tullen, mutta minä olin sitten vienyt sinne tavaraa autolla ja lähdin sitten välittömästi sen jälkeen muistaakseni ajamaan takaisin Suomeen autolla ja minä en muista sitten, että kuinka se paperi sitten, täytyi sitten palauttaa sinne pankkiin näillä allekirjoituksilla varustettua, että jäikö se sitten, veikö Maija-Liisa Lahtinen sen sinne sitten vai postitettiinko se sinne sitten vai miten se tehtiin, sitä minä en muista, minä en sitä ainakaan sitten vienyt enkä nähnyt.

Syyttäjä: No, muistatteko, että olisitte joskus nähnyt sen tuota tilinavausasiakirjan?

Pekka Paavola: Kyllä, minä olen nyt nähnyt näiden oikeudenkäyntienkin yhteydessä.

Syyttäjä: Ei kun silloin, kun sitä tiliä avattiin?

Pekka Paavola: En minä silloin sitä nähnyt, siis näin minä tietysti paperin, mikä tuolla on, mutta en yksityiskohtaisesti nähnyt sitä ja tietysti sitä vaikeutti vielä se, että sehän oli ranskankielinen.

Syyttäjä: No, ettekö missään vaiheessa tuota nähnyt, että esimerkiksi kenen tuota nimet siellä asiakirjassa olisi ollut, vaikka te ranskaa ette sinänsä olisi ymmärtänyt?

Pekka Paavola: En voi sanoa, että minä olisin, että muistaisin, että olisin siellä nähnyt, mutta siis myöhemminhän minä näin, että siinä oli siis molempien nimet. Mutta tuota, missä vaiheessa minä sen sitten niin kuin näin lopullisesti, en muista.

Syyttäjä: Eli siellä Sveitsissä, niin te ette ole nähnyt näitä, sitä että kenen nimet niissä tilinavausasiakirjoissa on?

Pekka Paavola: En muuta kuin sen, että Maija-Liisa Lahtinen minun muistamani mukaan kirjoitti nimensä johonkin niihin ja sitten niin Urpo Lahtinen niin, siellä oli, hänen kanssaan oli puhetta, että hän kirjoittaa sitten siellä, siis allekirjoittaa sen sitten niin siellä Montreauxissa, mutta mitä siinä tekstissä oli, niin sitä minä en nähnyt ja minä niin kuin sanottu, minä rupesin heti sen jälkeen hankkimaan, pakkaamaan tavaroita ja lähtemään ja sen jälkeen kun olimme sieltä Genevestä pankista tulleet Montreauxiin, niin valmistelin lähtöäni sitten autolla Suomeen ja he jäivät sitten sinne.

Syyttäjä: No, te olette esitutkinnassa sitten ollut rikoksesta epäiltynä?

Pekka Paavola: Kyllä.

Syyttäjä: Te olette esitutkinnassa kertonut, että, esitutkintapöytäkirjan sivulla 327, joka liittyy tämmöiseen kuulusteluun, teitä on kuultu Tampereen kihlakunnan poliisilaitoksella 27.3.1998 ja tämä on se kuulustelu, jolloin te sanelitte tämän alun tässä kuulustelun alussa tänne mitä on tapahtunut ja sanelun päättymisen jälkeen täällä on sivulla 327 on kirjattu, että te olette kertonut, että tuota Maija-Liisa Lahtinen hoiti tämän tilinavauksen, niin kuin te olette nytkin kertonut ja sitten te olette kertonut tämän esitutkintapöytäkirjan mukaan, että näin tilinavauksen asiakirjat kyllä pankissa, kun niihin nimeni kirjoitin, mutta en päässyt selvyyteen, kenellä oli tilinkäyttöoikeus, koska asiakirjat olivat ranskankieliset ja asiakirjoissa oli kyllä sekä Maija että Urpo Lahtisen nimi.

Pekka Paavola: Niin, siis minä kirjoitin, tuo viittaus mitä tuossa sanotaan, että minä kirjoitin nimeni, se tarkoitti juuri sitä, että minä otan sen lokeron, sainko minä avaimen, vai jonkun tunnusluvun sinne sitten. En minä muista enää, niin se oli sitä tarkoitusta varten.

Syyttäjä: Joo, minä ymmärrän, että mutta muistatteko että te olisitte siinä yhteydessä kuitenkin nähnyt tilinavausasiakirjat, joissa olisi ollut sekä Urpo että Maija-Liisa Lahtisen nimi?

Pekka Paavola: No, kun nyt minun täytyy tässä siis sanoa sitä valan nojalla, niin en minä voi mennä vannomaan sitä, että näinkö minä ne siellä, siis minä myöhemmin sitten kyllä olen nähnyt, mutta näinkö minä siellä vai olenko minä myöhemmin nähnyt, niin en minä uskalla mennä sanomaan siitä että, kuten sanottu, niin tästä on aikaakin kulunut aika monta vuotta sitten ja minäkin olen tässä vanhentunut vastaavan määrän, niin rupeaa jo vähän tulemaan kysymys, että mitä muistaa ja mitä ei.

Syyttäjä: No, luuletteko että olisitte muistanut silloin 27.3.1998 kuulustelussa, jolloin teillä ei siis ollut totuudessa pysymisvelvollisuutta, mutta te olette silloin kertonut, että te olette nämä asiakirjat nähnyt pankissa, niin olettaisitteko te että te olisitte silloin muistanut oikein ja kertonut sen noin?

Pekka Paavola: No, kyllä nyt varmaan tietysti paremmin muistin silloin melkein 1o vuotta sitten kuin nyt, mutta tuota ei minun mielestäni tuo sanonta niin kuin oikeastaan ole ristiriidassa minkään sen kanssa, mitä minä nyt tässä sanoin.

Syyttäjä: Ei, en minä ole väittänytkään, että se on ristiriidassa, minä vaan yritän että muistaisitteko te, että kun te olette esitutkinnassa muistanut näin, niin pitääkö se paikkansa, että kerroitteko te silloin oikein ja muistaisitteko te tämän perusteella?

Pekka Paavola: Niin tuota, minä muistan siis sen, että minä olen sellaiset blanketit nähnyt siinä pöydällä, mutta en minä ole niitä lukenut siinä ja mikä niiden tarkka sisältö on, en missään tapauksessa ole.

Syyttäjä: Joo, niinhän te kerrotte tässäkin, te sanotte vaan, että te näitte ja ne oli ranskankieliset ja ette ymmärtänyt, mutta siellä oli teidän käsityksenne mukaan sekä Maija että Urpo Lahtisen nimet?

Pekka Paavola: Kyllä, no semmoinen muistikuva minulla on nyt, mutta niin kuin sanottu, minä vetoan nyt korkeaan ikääni ja heikentyneeseen muistiini.

Syyttäjä: Joo, kyllä toki, joo mutta te olette sanonut sen esitutkinnassa kolme kertaa samalla tavalla, te olette heti seuraavalla sivulla 328 sanonut uudestaan, että kuten jo kerroin, asiakirjat olivat ranskankieliset, joissa asiakirjoissa oli sekä Maijan että Urpo Lahtisen nimi ja sitten te olette vielä sivulla 330 kertonut viimeisessä kappaleessa, että te ette pysty sanomaan kenelle tili Sveitsissä avattiin, mutta tilinavausta koskevassa asiakirjassa oli sekä Maija Lahtisen että Urpo Lahtisen nimet.

Pekka Paavola: Kyllä se varmaan pitää paikkansa.

Syyttäjä: Joo, te olette silloin muistanut paremmin, että asia olisi ollut näin, mutta te ette muuta tiedä, kuin että näin.

Pekka Paavola: Siis minun tehtäväni oli hoitaa nämä käytännön järjestelyt siihen, että nämä pääsivät niin kuin sopimaan, mitä he haluavat.

Syyttäjä: No, minä olisin sitten kysynyt, että tuota osaatteko te asioita näin läheltä seuranneena niin kertoa, että kenen ne varat oli alun perin ja Sveitsissä, joiden siirtämisestä tässä on kysymys?

Pekka Paavola: Alun pitäen ne oli tietysti Urpo Lahtisen rahoja, jotka hän oli saanut siinä yrityskaupan yhteydessä valtaosaltaan, totta kai hänellä nyt ennestäänkin oli varoja joitakin, mutta valtaosaltansa ne kertyivät niistä, siitä kauppasummasta. Ja tuota, sitten niin sinne Luxemburgiin ja sieltä eteenpäin sitten tänne Sveitsiin niin, niistä minä en nyt sitten mene sanomaan, että mitä he olivat, ne perustuivat sitten niin Lahtisten aviopuolisoiden niin kuin puheisiin, joita minä en ole ollut kuulemassa.

Syyttäjä: Että teidän toimeksiantoihin ei kuulunut sen tietäminen, että kenen nimissä nämä pankkitilit oli?

Pekka Paavola: Ei. Minun tehtävänäni oli hoitaa tekninen järjestely, että matkaliput varataan ja vastaanottoaika varataan ja ollaan oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Syyttäjä: No, tiedättekö te kenen nimellä se Luxemburgissa ollut tili oli?

Pekka Paavola: Minun mielestäni siinäkin oli molempien nimet.

Syyttäjä: Ja Sveitsin tilistä vaan tämän minkä te nyt osasitte ja sanoitte ja sen tiesitte, että ne varat on alun perin Urpo Lahtisen varoja?

Pekka Paavola: Kyllä. Taikka sanotaanko niin, että tili oli Urpo Lahtisen nimissä Kansallis-Osake Pankissa tai tilit, mitä nyt oli.

Syyttäjä: Joo. No oliko missään vaiheessa, kun te kerroitte, että Urpo Lahtisen tarkoitus oli muuttaa Sveitsiin, että se oli yksi syy tähän varojen siirtoon ja toinen syy oli että hän ei Suomen pankki-järjestelmään syystä tai toisesta uskonut ja kolmas syy oli sitten tämä, että sai siirrettyä ne Hymy Lahtisen ulottumattomiin, niin oliko missään vaiheessa puhetta siitä, että ne varat esimerkiksi siirrettäisiin jonkun aivan ulkopuolisin nimiin tai ulkopuoliseen tarkoitukseen, niin ei elämiseen Sveitsissä?

Pekka Paavola: Ei minun tietääkseni. Sikäli kuin minä tiedän tai olen kuullut, niin ei.

Syyttäjä: No, sitten te kerroitte, että te hoiditte Urpo Lahtisen pankkiasioita.

Pekka Paavola: Niin, hyvin pieniäkin sellaisia.

Syyttäjä: No, joo, tiedättekö te että Urpo Lahtisella ja Maija Lahtisella olisi ollut sieltä Luxemburgista sieltä Nord Finance Bankista niin otettuna niin joku iso valuuttaluotto näihin aikoihin, kun näitä varoja siirrettiin, silloin keväällä -94?

Pekka Paavola: No, en minä nyt ainakaan muista.

Syyttäjä: No, jos tuota Urpo Lahtinen ja Maija Lahtinen olisi tarvinnut yllättäen varoja silloin keväällä -94, 34 miljoonaa johonkin tarkoitukseen, niin olisitteko te siinä tapauksessa uskonut kuulleenne?

Pekka Paavola: No, jos Urpo olisi tarvinnut niitä niin, kyllä minä nyt luulisin, että minä olisin kuullut, mutta kaikki on tietysti luuloa.

Syyttäjä: Luulette, että olisitte kuullut?

Pekka Paavola: Niin, onhan se niin suuri summa, että kai siitä nyt jotakin olisi.

Syyttäjä: No, oliko silloin keväällä -94, kun te kerroitte, että sinne siirrettiin alun perin 50 miljoonaa ja siitä sitten osa palautettiin Suomeen, niin

Pekka Paavola: Palautui.

Syyttäjä: niin palautui Suomeen, niin oliko silloin teidän käsityksen mukaan jossain vaiheessa semmoinen tilanne, että Urpo Lahtinen olisi tarvinnut käteistä rahaa johonkin suuren määrän, esimerkiksi 34 miljoonaa markkaa ja hänellä ei olisi ollut likvidejä varoja?

Pekka Paavola: En tiedä.

Syyttäjä: Ette tiedä?

Pekka Paavola: En tiedä sellaisesta.

Syyttäjä: Mutta, luulette, että olisitte tiennyt, jos näin olisi ollut?

Pekka Paavola: No, parempi nyt on varmaan olla luulematta mitään tässä, kun joutuu valan nojalla sanomaan, että.

Puheenjohtaja: Te vaan sanoitte äsken, että te hoiditte myös pieniäkin raha-asioita, että miten tarkkaan te tiesitte Urpo Lahtisen raha-asiat silloin keväällä -94?

Pekka Paavola: No, kyllä minä ne, mutta tietysti täytyy sanoa, että kyllä aikaisemmin silloin tiesin paremmin kuin minä olin yksistään hoitamassa, silloin puhuttiin tietysti pikkusummista, mutta tuota kyllä minä nyt luulisin, että tuostakin jotakin olisi tullut, mutta ei minulla ole mitään tietoa siitä, että en minä voi mennä sanomaan sitä.

Syyttäjä: No, tekö ette yksin keväällä -94 hoitanut Urpo Lahtisen taloudellisia asioita?

Pekka Paavola: Ei, siinähän oli sitten kun, he menivät naimisiin, niin Maija-Liisa Lahtisen kanssa, niin siinä oli sitten vaimo mukana myöskin.

Syyttäjä: Mutta, Maija-Liisa Lahtinen ryhtyi hoitamaan Urpo Lahtisen taloudellisia asioita sen avioitumisen jälkeen joka tapahtui?

Pekka Paavola: Kyllä se on, sanokaa, siellä papereista löytyy se kyllä.

Syyttäjä: Oliko se syksyllä -91? Elokuussa -91, sen jälkeen. No sitten, onko teillä, te itse asiassa kyllä vastasittekin, että te ette tiedä, että Urpo Lahtisella olisi ollut kuolemansa jälkeen mitään liiketoimintaa. Mutta minä vielä kysyn, siis yksityiskohtaisesti

 

Puheenjohtaja: Siis sairastumisen jälkeen, ei kuoleman.

Syyttäjä: Anteeksi, sairastumisen jälkeen, siis sairastumisensa jälkeen. Minä kysyn vielä hieman tarkemmin, että tiedättekö te että hänellä olisi ollut sairastumisen jälkeen ollut tuota laajaa liiketoimintaa Venäjällä, Unkarissa, Kyproksella ja Krimillä?

Pekka Paavola: No, tuota tuo Venäjä on tullut joskus vastaan, koska hänellä oli, taikka en minä tiedä hänellä, mutta häneen hyvin innokkaasti sieltä päin otettiin yhteyttä jo ennen hänen sairastumistansa, ne oli vähän sellaisia puolihämäriä, minun mielestäni puolihämäriä juttuja, siellä hänelle esitettiin esimerkiksi suomenkielisen radioaseman, mainospohjaisen radioaseman perustamista Viipuriin, joka sitten olisi lähettänyt Suomeen lähetyksiä ja rahastanut sinne näitä hommia. Minä en pitänyt niitä koskaan niin kuin sitten realistisina enkä ainakaan ihan niin kuin vettä pitävinä kaikkia, eikä niistä innostuttu sillä tavalla ja siellä oli muutamia muitakin yhteydenottoja sellaisia joidenka vuoksi muun muassa Urpo Lahtinen yhdessä Maija-Liisa Lahtisen kanssa kävikin siellä pari kertaa Venäjällä ja jotakin niillä oli ainakin silloin, mutta ne oli ennen sitten näitä mutta, siltä osin kuin minä tiesin niistä, niin ne eivät johtaneet sitten, Urpo innostui niistä kyllä aina tyylinsä mukaisesti, mutta tuota ei ne sitten kyllä johtaneet mihinkään konkreettiseen businekseen ainakaan silloin.

Syyttäjä: No, tiedättekö te, että Urpo Lahtinen olisi sairastumisensa jälkeen harjoittanut Venäjällä, Unkarissa, Kyproksella tai Krimillä sanomalehtien ja kirjojen kustantamista?

Pekka Paavola: En tiedä.

Syyttäjä: Taidegalleriatoimintaa?

Pekka Paavola: En tiedä.

Syyttäjä: Avantgard-muotoilua jossakin?

Pekka Paavola: En tiedä.

Syyttäjä: Olisiko hän toiminut Venäjällä muotialalla tai julkaissut Venäjällä ja Unkarissa the Vogue-nimistä lehteä?

Pekka Paavola: En.

Syyttäjä: Oliko ollut jotain?

Puheenjohtaja: Hetkinen, the Vog?

Syyttäjä: The Vogue. Olisiko hänellä ollut jotakin ostoskeskuksien rakentamiseen tai vastaavaan liittyvää liiketoimintaa näissä maissa?

Pekka Paavola: Minä en tiedä ainakaan.

Syyttäjä: Tai tuottiko hän sairastumisensa jälkeen elokuvan ulkomailla?

Pekka Paavola: En, en tiedä sitä mutta, se elokuvahomma oli yksi, joka sieltä Venäjältä joskus kai hänelle aikaisemmin esitettiin. Mutta, niin kuin sanottu, ne oli vähän sellaisia hämäräperäisiä hommia. Minä en ainakaan innostunut, eikä sitten Urpokaan

Syyttäjä: No, olisiko teidän käsityksenne mukaan niin Urpo Lahtinen sairastumisensa jälkeen voinut teidän tietämättänne niin tällaista liiketoimintaa harjoittaa ulkomailla?

Pekka Paavola: No, en usko että tuommoisessa, noin laajassa mitassa, jos ajatellaan nuo kaikki, mitä tässä mainitsitte niin, tuskin, mutta jotakin hän olisi tietysti voinut, en minä sitä uskalla, voi mennä sanomaan, että, hän liikkui aika paljon kyllä vielä sairastuttuaankin, esimerkiksi Espanjassakin, sitten Sveitsissä he olivat ja kaikkea semmoista, että en minä voi tietysti valalla siitä sitten, että mitä he siellä aina milloinkin tekivät.

Syyttäjä: No, olisiko teidän käsityksenne mukaan Maija-Liisa Lahtinen voinut tämmöistä liiketoimintaa harjoittaa tai tiedättekö, että hän olisi harjoittanut Urpo Lahtisen kuoleman jälkeen?

Pekka Paavola: No, en ainakaan tiedä sellaista.

Syyttäjä: No, onko teille tuttu sellainen yhtiö kuin Eastern European Consulting Cyprus Limited?

Pekka Paavola: Ei ole.

Puheenjohtaja: Mikä, sanotteko te nyt Eastern?

Syyttäjä: Eastern European Consulting (Cypros) Limited. No, onko teillä tiedossa, että Urpo Lahtinen olisi tällaisen yhtiön kanssa sairastumisensa jälkeen jotakin liiketoimintaa harjoittanut?

Pekka Paavola: Ei minulla tiedossa ole, kun en minä tiedä tätä yhtiötäkään, mutta jos jonkun kanssa siellä Sveitsissä ollessansa neuvotteli, niin voi se tietysti tämmöinenkin olla, muttei minulla ole tietoa.

Syyttäjä: Minulla ei ole muuta kysyttävää.

Puheenjohtaja: Noniin, onko asianomistajilla vielä kysyttävää? Marttila olkaa hyvä.

Marttila: Kysyisin ihan alkuun, että on vähän poikkeuksellista, että todistajalla on avustaja, teillä on asianajaja Manner teitä avustamassa. Mistä tällaiseen ajatukseen, tekö sen ajatuksen keksitte?

Pekka Paavola: No, niin kuin minä muistaakseni sanoin tässä jo aikaisemmin, niin se johtui tietysti siitä, että minulla oli tiedossa jo etukäteen, että täällä tullaan sanoisinko riitauttamaan tai kiistämään, tai mitä sanaa nyt halutaankin käyttää, minun velvollisuuteni ja oikeuteni esiintyä todistajana tässä jutussa ja niin kuin silloin mainitsin muistaakseni niin, minä en tietystikään mikään spesialisti niin kuin tämän tyyppisen asian esittelemisessä ja siitä syystä näin hyväksi, että tämmöinen epätavallinenkin juttu tässä toteutuu, että todistajalla on avustaja. Mutta nimenomaan tietysti vain tätä esikysymystä silmällä pitäen. Mistä se sitten johtuu, että, niin se tuli niin Maija Lahtisen taholta tämä aloite tähän.

Marttila: Maksatteko te asianajaja Mannerin palkkion, vai maksaako joku muu sen?

Pekka Paavola: En.

Marttila: Kuka maksaa?

Pekka Paavola: Maija Lahtinen.

Marttila: Tiedättekö te tästä Union Bank of Schwitzerland

Pekka Paavola: Anteeksi, mistä pankista?

Marttila: Union Bank of Schwitzerland, se on se USB, josta puhuttiin juuri, siitä tilistä, josta kerroitte, että olitte mukana kun sitä tiliä avattiin, mitä niille tilin varoille on sitten tapahtunut, sittemmin, tiedättekö?

Pekka Paavola: Siitä minulla ei ole mitään tietoa sitten, minä jo aika nopeasti niin, Urpo kuoli siis silloin -94 syksyllä ja minä ajoin alas sitten, hoidin ne hautajaisjutut kaikki muut sen semmoiset ja sitten ajoin alas sen pienen yhtiön, joka siellä oli ja jäin sitten eläkkeelle kesällä -95. Että tuota, en minä tiedä sitten siitä.

Marttila: Tuossa äsken syyttäjä kyseli teiltä siitä, että mikä käsitys teillä on siitä, että kenen ne varat olivat, jotka sinne tilille laitettiin, te olette aikaisemmin, kun teitä on kuultu poliisitutkinnassa -98, niin te olette siellä sivulla 327 sanoneet, että kyseessä ovat kuitenkin ne samat Urpo Lahtisen henkilökohtaiset varat, jotka siirrettiin Suomesta Luxemburgiin ja sieltä sitten tänne Sveitsiin. Varat olivat kaikki Urpo Lahtisen varoja. Ja sitten vielä sivulla 336 siellä ihan alimmassa kappaleessa sanotte, että toimeksiannossa ei ollut erikseen puhetta siitä, kenen nimellä mahdollinen tili Sveitsissä tullaan avaamaan, mutta olin siinä käsityksessä, että tili avataan Urpo Lahtisen nimellä, koska kyseessä ovat hänen varansa. Oletteko te edelleen sitä mieltä, että ne olivat Urpo Lahtisen varoja?

Pekka Paavola: Niin kuin tuossa aikaisemmin sanoin, niin ne olivat Urpo Lahtisen tilillä silloin, kun ne Kansallis-Osake Pankista lähtivät Kauppakadulta Tampereelta ja tuota ja kysyivät, että muuttuiko omistaja sitten jossakin välissä Luxemburgissa, Sveitsissä tai muutoin, niin sitä minä en osaa sitten sanoa, koska se perustui sitten näiden aviopuolisoiden sitten keskinäisiin puheisiin, joista minulla ei ole tietoa.

Marttila: Kerroitte, että olette hoitanut Urpo Lahtisen henkilökohtaisia asioita ja myöskin Urpo Lahtisen perheenkin eli siis Urpo ja Maija Lahtisen välisiä asioita?

Pekka Paavola: Työnantajani.

Marttila: Kyllä. Laaditteko te Urpo ja Maija Lahtisen välisen keskinäisen testamentin?

Pekka Paavola: Kyllä.

Marttila: Ja muitakin testamentteja ehkä?

Pekka Paavola: Juu, siinähän oli useampia näitä.

Marttila: Oletteko ollut mukana, kun on tehty joitakin kiinteistökauppoja ja lahjoituksia? Esimerkiksi kesämökin lahjoitus Hiekkalahteen?

Pekka Paavola: Joo, muistan sen kyllä. Se nyt oli niin pieni, etten muistanut.

Marttila: No, jos Urpo Lahtinen olisi lahjoittanut, tehnyt lahjoituksen esimerkiksi Maija-Liisa Lahtiselle, niin luuletteko, että te olisitte ollut se juristi, jonka puoleen tässä asiassa olisi käännytty? Vai oliko joku muu asianajaja tai juristi, joka olisi perheen taloudellisia asioita, tämän tyyppisiä hoitanut samaan aikaan?

Pekka Paavola: No, siihen aikaan ei varmaan muita ollut, mutta tuo asunto esimerkiksi täällä Kaivopuistossa Helsingissä, niin sehän hankittiin Maija Lahtisen nimiin ja tuota se perustui sitten taas ihan heidän keskinäisiin niin kuin, siis että oli sellaisia toimia, että varsin arvokkaitakin rahallisesti, joissa ei nyt tarvittu minua eikä

Pekka Paavola: ketään muutakaan.

Marttila: No te tunsitte Urpo Lahtisen pitkältä ajalta. Oliko teidän mielestänne mahdollista, että Urpo Lahtinen olisi siirtänyt 34.000.000 markkaa Sveitsiin ilman että hänelle olisi itselleen jäänyt määräysvaltaa niihin varoihin. Olisiko se ollut hänelle luonteen-, tai hänen luonteensa mukaista.

Pekka Paavola: Jaa-a, nyt ollaan taas sitten semmoisen kysymyksen edessä, että mitä minä luulen.

Puheenjohtaja: Ei tarvitse vastata, jos ette osaa.

Pekka Paavola: Joo kiitos.

Marttila: Ei ole muuta kysyttävää.

Puheenjohtaja: Valpola

Valpola: Tuota, silloin kun Urpo Lahtinen oli vielä halvaantunut, niin oliko hänellä tapana mennä itse pankkiin maksamaan laskuja, hoitamaan tilisiirtoja? Kävikö hän henkilökohtaisesti esimerkiksi Tampereen konttorissa päivittäin, viikoittain, kuukausittain, vuosittain, miten luonnehtisitte?

Pekka Paavola: Minun mielestäni, en muista että hän olisi sen sairastumisensa, halvaantumisensa jälkeen niin kuin käynyt…

Valpola: Kysyin ennen sitä halvaantumista.

Pekka Paavola: Jaa ennen halvaantumista, kyllä hän nyt joskus kävi, mutta sanotaanko isompia asioita hoitelemassa, mutta tuota enimmäkseen ne hoiteli jopa tämä hänen sihteerinsä Seija Mäkelä taikka sitten minä myöskin, oli jotakin semmoisia, silloin kun Urpo Lahtinen halusi tavata Kansallis-Osake Pankin johtajia ja juoda taikka syödä lounasta heidän kanssaan ja muuta semmoista ja silloin hän meni tietenkin itse sinne.

Valpola: Vähän tämmöisen sosioteemian puitteissa.

Pekka Paavola: Juu vähän tämmöisen sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi ja saman tien hoiteli näitä asioita.

Valpola: Ketäs siellä oli pankinjohtajana silloin?

Pekka Paavola: No, siellä vuosien saatossa oli tietysti montakin, tämä aikaisemmin mainitsemani Pentti Leino oli nyt varmasti yksi, joka Urpon raha-asioita siellä hoiteli ja viimeisessä vaiheessa Martti Erma, kyllähän siellä niitä. Näitä pankinjohtajia on vuosien saatossa mennyt niin paljon että.

Valpola: Sanoitte että, te hoiditte sitten hänen asioitaan, Seija Mäkelä hoiti, hoitiko muut tämmöisiä käytännön pankkiasioita, raha-asioita?

Pekka Paavola: No ehkä pienessä määrin, siis niin kuin sanottu niin, Urpo vaan joskus siellä käydessään oli näille pankinjohtajille sanonut, että kyllä tuo Pekka Paavola voi hoitaa antaa teille ohjeet, että mitenkä tämmöiset ja tämmöiset, että sanotaanko nyt normaalit rutiininomaiset raha-asiat, jotka hänen kohdallaan olivat kyllä markkamääräisesti aika suuriakin joskus, niin miten ne hoidetaan ja minulla oli niin kuin tällainen yleisvaltuutus siitä, mutta sitten jos siinä niin kuin piti hoitaa joku konkreettinen toimi, sitten tietysti tarvittiin valtakirja sinne pankin papereihin, jonka minä sitten hankin ja samanlaisessa asemassa oli käsittääkseni ollut varmasti juuri myös Seija Mäkelällä, jolla minun käsittääkseni oli mahdollisuus soittaa KOP:iin, että Urpo haluaa nostaa tililtänsä semmoisen ja semmoisen summan, että lähetän lähettitytön hakemaan, että antakaa sille. No kyllähän sinne tietysti joskus jollakin tavalla allekirjoitukset/kuittaukset sitten varmaan menikin, mutta ne useimmiten hoidettiin näin.

Valpola: No sitten kun hän halvaantui, kävikös vielä Seija Mäkelä, soitteliko Seija Mäkelä, kävittekö te, kävikö joku muu, hoituko ne samalla tavalla?

 

Pekka Paavola No, lähinnä minä. Se tilanne muuttui tietysti jo sitä kautta, että minä tulin silloin 91 alusta sinne, niin siellä ei sitten enää ollut sitä aika laajaa konttorihenkilökuntaa, joka oli ollut silloin Lehtimiesten aikana 80-luvulla. Siellä oli kirjanpitopäällikköä silloin 80-luvulla, joka huolehti kokonaisuudessaan esimerkiksi Urpon veroilmoituksista.

Valpola: Puhutaan nyt 90-luvusta ja hänen halvaantumisensa jälkeisestä ajasta.

Pekka Paavola: No silloin ei oikeastaan, no kyllä varmaan Seija Mäkelä silloinkin saattoi jotakin soittaa, että tarvittaisiin joku 1000 markkaa tai jotakin muuta tai, että lähettäkää se raha tänne, tai jotakin muuta, mutta jos oli kyse joistakin muista suuremmista asioista kysymys, niin kyllä se minä olin, joka sinne oli sitten yhteydessä.

Valpola: Puhutaan vielä hetki siitä ajasta ennen tuota kuin tulitte tämmöiseksi asianhoitajaksi, te kuvailitte jollakin verbillä Hymy Lahtisen ja Urpo Lahtisen suhdetta, jotain trappelia vai mitä ihmettä se oli, kertoisitteko, että minkälainen Hymy ja Urpo Lahtisen suhde siis oli.

Pekka Paavola Niin se ei ollut verbi.

Valpola: Anteeksi, se on minulle täysin outo.

Puheenjohtaja: Sanokaas mitä se tarkoittaa.

Valpola: Sanokaa mitä se tarkoittaa.

Pekka Paavola: No, sanotaan siis normaalisti, että heillä oli erilaista kiistaa nimenomaan raha-asioista jatkuvasti.

Valpola: Mistä he siis kiistelivät? Miksi he kiistelivät?

Pekka Paavola: Yhdellä sanalla sanottuna, no rahasta. Että miksi sitten niin, siitä että Lehtimiehet tuotti aika hyvin, muodollisesti Hymy Lahtisella oli hyvin pieni osakeosuus siellä, mutta hän edellytti, että hän Urpon puolisona saa siitä puolet mitä Urpo saa ja Urpo usein maksoi sitten hänelle kaikkea tällaista. Mutta silloin kun joskus Urpolla oli itsellänsä suurempi rahantarve, niin eipäs hän sitten aina ehkä kaikesta antanutkaan sitä puolta, josta oli vaan ehkä suusanallisen puhe ollut Hymy Lahtisen kanssa ja Hymy Lahtinen oli hyvin ärhäkäs ihminen käymään kimppuun, että rahat tänne.

Valpola: No jos näitä rahoja annettiin Hymy Lahtiselle, niin tehtiinkös niistä lahjakirjoja ja tai eikös silloin ollut vielä puolisoiden välinen lahjoituskieltokin voimassa?

Pekka Paavola: Joo, mutta ei varmaan ollut koskaan.

Valpola: Maksettiinko niistä veroja, tiedättekö?

Pekka Paavola: En tiedä että olisi maksettu koskaan, en ollut niiden kanssa tekemisissä koska, he hoitivat ne kanssa kyllä keskenänsä.

Valpola: Entäs miten heidän suhteensa eteni, ja tuliko jotakin sanotaan sitten Urpo Lahtisen kuolemaan asti, niin voitteko lyhyesti kuvata heidän suhdettaan ja sen kehittymistä ja mahdollisia tapahtumia sen osalta.

Pekka Paavola: No, mitä minä tuohon sanoisin. Niin kuin sanottu, Urpo Lahtisella oli alkoholiongelmia aikaisemmin varsinkin ollut ja hän oli asunut 20, tai siis he olivat asuneet 20 vuotta niin kuin erossa toisistaan, siis täysin itsenäistä elämää ja Urpo Lahtisella oli sinä aikana ollut erilaisia naisystäviä ja kaikkea muuta.

Minun käsittääkseni Hymy Lahtinen ei koskaan heihin reagoinut mitenkään pahasti, vaan piti sitä ihan luonnollisena ja ensimmäinen, jonka kohdalla niin kuin sitten hän ilmeisesti pahoitti mielensä oli Maija-Liisa sittemmin Lahtinen, josta hän näki ilmeisesti, että se on johtamassa vakavaan suhteeseen ja niin kuin se sitten johtikin sitten avioliittoon. Jolloin siitä on sitten taloudellisia seuraamuksia ja muita ja hän oli silloin sitten kovin äkäinen näistä asioista.

Valpola: Miten se ilmeni ja tekikö hän mitään konkreettisia toimenpiteitä?

Pekka Paavola: No, se, jossakin hän nyt ainakin, hän esimerkiksi niin nosti kai Urpon tililtä tämän Espanjassa ollessa rahaa ja tuota se oli kai lähinnä Jeppe Lahtisen tarpeisiin, joka osti silloin asuntoja ja jotakin muuta semmoista ja sitten kun Urpo kotiin tullessaan havaitse sen, niin siitä tuli lihava riita.

Ne oli joskus isompia ja joskus pienempi juttuja, mutta se meni, siinä oli semmoinen siis keskinäisen kauhun tasapaino niin kauan kunnes, kun tässä tuli tämä avioliitto niin vastaan, jolloin Hymy Lahtisen sanotaan sosiaalinen asema muuttui, kun hän oli ollut siihen saakka vihitty aviovaimo. En osaa siihen sen konkreettista sanoa.

Valpola: No sanotaan sitten, puhutaan sitten, tehän hoiditte osituksissa Urpo Lahtisen asioita Hymy Lahtista vastaan, niin tuliko siinä mitään juridisia toimenpiteitä, joihin Hymy Lahtinen nimenomaan ryhtyi tai Hymy ja Jeppe Lahtinen suhteessa Urpo Lahtiseen?

Pekka Paavola: No, siis täytyy sanoa, että minä en muista näitä enää niin tarkallensa, siis minä tiedän, että siellä on asiakirjoissa niin kuin nähtävissä varmasti tältä ajalta näitä kaikkia. Hymy hyökkäsi kaikessa missä se suinkin oli mahdollista ja mutta en minä voi mennä sanomaan tuohon omaan muistiini perustuen.

Valpola: Jos saan sen verran kysyä, että tekikö Hymy Lahtinen rikosilmoituksia Urpo Lahtisesta? Pyrkikö takavarikkotoimenpiteisiin? Pyrkikö ulosottomiehien avulla ym. muulla tavalla rajoittamaan Urpo Lahtisen liikkumista, matkustamista?

Pekka Paavola: Juu, tämmöisiä oli juu. Kyllä, nimenomaan ettei Urpo olisi saanut lähteä, siinä oli sama pelko kuin mitä Urpo niin kuin pelkäsi, että niiden rahavarojen suhteen syntyy vaikeuksia. Näitä oli, mutta ne olivat tietyllä tavalla minullekin siis sellaisia vastenmielisiä asioita ja en minä muista niitä.

 

Valpola: Juu, en minä, mutta te tiedätte, että tämmöisiä oli?

Pekka Paavola: Oli juu, kyllä.

Valpola: Mikäs oli Jeppe Lahtisen rooli tässä kaikessa? Ja hänen suhteensa Urpo Lahtiseen sanotaan tässä 90-luvulla?

Pekka Paavola: Siis 90-luvulla, elikä siis tuon?

Valpola: Tämän Lehtimiehet Oy:n myynnin jälkeen.

Pekka Paavola: Lehtimiehet Oy:n myynnin jälkeen, niin no siis minä en, siis Jeppe Lahtiseen saanut aiemmin minkäänlaista kontaktia. Hänhän oli tavallaan koulupoika silloin kun minä menin 80-luuvn puolessa välissä taikka oli koululainen. Hän oli koko sen vanhempiensa asumuseron 20 vuoden ajan kasvanut siellä äitinsä kanssa kahdestaan ja hän oli, minä sanoisin, sellainen täydellinen äidin poika, jolla oli kuitenkin määrätyllä tavalla erinomaisen suuri kunnioitus ja ihailu niin kuin isäänsä kohtaan. Mutta se ei välttämättä niin kuin purkautunut sitten ihan sillä tavalla kuin olisi voinut kuvitella, vaan sellaisena pienenä vihamielisyytenä koko ajan. Ja tuota, Urpo, muistan, että Urpo joskus pahoitteli sitä, että hän on tietyllä tavalla niin kuin menettänyt poikansa siitä syystä, että se oli jäänyt sinne äidin tykö silloin tuon asumuseron alkaessa ja tuota Urpolla, jolla ei ollut muita lapsia, oli alun pitäen silloin suuret toiveet niin kuin siitä, että poika sitten jatkaa tätä sanotaan lehti-imperiumia, jonka hän oli luonut ja ihan silloin viimeisinä aikoina, silloin ennen sen myymistä, Lehtimiesten myymistä niin, hän koetti saada Jeppeä lähtemään Jenkkeihin oppiin johonkin tällaiseen kouluun, journalistikouluun, mutta poika ei ollut ollenkaan innokas ja sitten hän meni kihloihin siinä saman tien ja nykyisen vaimonsa kanssa ja Urpo tarjoutui, että hän kyllä te saatte, että menkää hänen kustannuksellaan vaan molemmat sinne, vaikkakin pahoitteli sitä, että silloin te ette opi sitten englantia sillä tavalla, kun te keskenänne puhuttu suomea. Mutta ei se, poika ei innostunut siitä ja niin se jäi ja Urpo oli varmaan niin kuin lähinnä pettynyt siihen pojan suhteen.

Valpola: Sitten vielä Urpo Lahtisen ja Maija Lahtisen suhteesta lyhyesti, kuvailitte sitä jo aviovaimon suhteeksi. Tuota, havaitsitteko te koskaan sellaista, että Maija Lahtinen olisi jossain kohdassa jo, jossain pienemmässä tai isommassa asiassa toiminut Urpo Lahtisen edun vastaisesti esimerkiksi?

Pekka Paavola: En, en minä sellaista havainnut.

Valpola: Miten te kuvailisitte ehkäpä hieman tarkemmin sitä heidän suhdettaan, että kun te sanoitte muuttui vakavammaksi, niin miten se ilmeni?

Pekka Paavola: Missäs kohdassa minä sanoin?

Valpola: Te sanoitte jotakin, että Hymy Lahtinen reagoi asiaan, koska tämä suhde muuttui vakavammaksi kuin ymmärsimme ne muut aiemmat.

Pekka Paavola: Niin, jotka olivat tällaisia irtosuhteita paremmin. No, se jo kun minä sanoin siitä Hymy Lahtisen asemasta, mutta mitä nyt tuosta Maija Lahtisesta voi sanoa niin hehän kerkisivät olemaan naimisissa, taikka niin no naimissa he eivät olleet olleetkaan ennen tuota Urpon sairastumista, vaan he olivat silloin vasta voi sanoa avoliitossa ja menivät vasta sitten Urpon sairastumisen jälkeen vihille. Niin se oli tietysti minun silmissäni erikoista, että Maija Lahtinen oli, hän oli enemmän kuin minä itse olen, fanaatikko ja hänen elämäntehtävänsä oli sen jälkeen kuin hoitaa Urpoa ja sen hän kyllä teki, todella, että Urpo sai sellaisen hoidon, jota ei Suomessa varmaan kukaan muu ole saanut ja joka oli mahdollista vain sitä kautta, että heillä oli paljon rahaa käytettävissään siihen sitten. Urpoa kyllä hoidettiin sitten Maija-Liisa Lahtisen toimesta niin hyvin kuin se suinkin oli mahdollista ja hän määrätyllä tavalla, se oli hänen elämäntehtävänsä sitten sen jälkeen ja siinä sivussa hoidettiin sitten vaan näitä arkipäiväisiä muita asioita.

Valpola: Puhutaan sitten hetki vielä näistä varsinaista asian aiheesta, eli rahasta. Tiedättekö, että Urpo Lahtinen olisi tuota esimerkiksi sanotaan nyt 80-90-luvulla lahjoittanut varoja henkilöille tekemättä niistä lahjakirjaa?

Pekka Paavola: No, esimerkiksi minä itse sain tietysti ja Seija Mäkelä sai, en minä nyt muita tiedä.

Valpola: Ja äsken mainitsitte, että Hymy Lahtinen?

Pekka Paavola: Niin, niin Hymy Lahtinen, joo, mutta se on.

Valpola: Mutta kysyn toisinpäin, vai anteeksi, haluatteko te?

Pekka Paavola: Juu, minä sanoisin siihen, että Urpo Lahtinen ei kokenut sitä niin kuin lahjoituksena sillä tavalla kuin mitä se esimerkiksi laillisesti tietysti oli, vaan heillä oli vaan joku sellainen suupuhe, että tuota, vaikka niin kuin sanottu se, osakeomistuksen suhde oli se mikä se oli, niin että sitten, jos nyt myydään jotakin, nyt vaikka joku lehti, joka oli tyypillinen tällaisella lehtiyhtiöllä, niin kuin myyntiobjekti, että siitä kauppahinnasta niin Urpo antaa puolet tuolle Hymy Lahtiselle ja näin tapahtuikin.

Valpola: Minä nyt lähinnä haen sitä, että kun tässä mietitään sitä, että mikä hänen tapansa toimia oli näissä lahjoitusoikeustoimissa, niin tiedättekö te, että hän koskaan olisi lahjoittanut käteisiä varoja tai tilillä olevia varoja niin kuin lahjakirjalla, vai miten hän esimerkiksi antoi ne varat teille?

Pekka Paavola: No ilman, ihan käteen ja samoin sille Seija Mäkelälle ja samoin Hymylle, ettei hän mitään lahjakirjoja niistä koskaan tehnyt.

Valpola: Sitten minä teen muutaman, tämmöisen vähän liiankin yksityiskohtaisen kysymyksen, mutta vain tarkentaakseni näitä teidän kertomuksia. Te kerroitte, että te olette ollut UBS:ssä jossakin tapaamisessa, niin jossa olette nähnyt asiakirjoja, niin oletteko te 100 % varma, että ne asiakirjat, jotka te näitte, olivat ranskankielisiä?

Pekka Paavola: Kyllä minun mielestäni, kyllä minä ainakin muistan näin, että ne olivat ranskankielisiä, mutten en minä, no se on minun muistikuva.

Valpola: Selvä. Ja sitten taas Luxemburgin tämän tilin osalta niin, niin minun täytyy nyt vielä kerran kysyä, että oliko, tulitteko te tietämään, että kenen, ketkä olivat tilinomistajat tai tilinomistaja?

Pekka Paavola: En, sitä minä en tarkallensa tullut tietämään, muuta kuin että siinäkin paperissa varmasti oli molempien nimet.

Valpola: Minä näytän syyttäjän todistetta teille, joka on se syyttäjän todiste, joka on siis Luxemburgissa tämän KOP:n tyttären tilinavausasiakirja ja kysyn todistajalta, että oletteko nähneet tämän paperin?

Puheenjohtaja: Mikä on se todiste?

Valpola: Numero, pieni hetki.

Puheenjohtaja: Laittakaa se tuohon, meillä on harvemmin siitä näkee kaikki.

Syyttäjä: Se on todiste 4.

Puheenjohtaja: Syyttäjän todiste 4. Sitä pitää jotenkin zoomata.

 

Pekka Paavola: Mikä päivämäärä tuossa on?

Valpola: Tämä on sellainen 3000 lahjakirja, josta sitten päivämäärä, taitaa olla, 11.12.1991.

Pekka Paavola: 1991, joo minun täytyy sanoa, että minä en tuon muotoista paperia kyllä muista. Siis minä muistan ainoastaan sellaisen englanninkielisen tuota ihan sanoisiko paljon tekstiä siinä sisältävän paperin pankissa.

Valpola: Siis Luxemburgissa, KOP:n Luxemburgissa, mutta ette muista tätä?

Pekka Paavola: Ei, tuota minä en muista.

Valpola: Te olette esitutkinnassa, kun tätä asiaa on teiltä moneen kertaan kysytty, niin että kenen varoja ja niin edelleen, niin te olette esitutkinnassa todennut

Puheenjohtaja: Mikä sivu?

Valpola: Pieni hetki, se on tämä kuulustelu 25.1.1993 ja tässä on kopio, jossa ei ole sivunumeroita, on sivu 2, tämän kuulustelun sivu 2.

Puheenjohtaja: Mikä esitutkintapöytäkirja se on?

Valpola: Tämä varsinainen, minulla ei näy sivunumeroita.

Marttila: 312

Puheenjohtaja: Noniin, 312.

Valpola: Joo, te olette siinä yhteydessä kun on kysytty, että kenen varoja on Sveitsistä, Sveitsiin siirtynyt tuolta äsken näytetyltä tililtä, niin te olette sanonut, että tässä on eräästä siirtokirjeestä kysymys ja että mainitut rahat ovat olleet Urpo ja Maija Lahtisen varoja, joita he ovat itse määränneet siirrettäväksi. Minulla ei ole ollut tilinkäyttöoikeutta ja minä en ole voinut määrätä heidän varojensa siirrosta. Kirjeellä pyydetään siirtämään rahat Union Bank of Schwitzerlandin tilille 566597, pitääkö tämä sinänsä paikkansa?

Pekka Paavola: Joo, kyllä.

Valpola: Tuota, vielä tarkistan yhden yksityiskohdan jatkokuulustelujen osalta niin, siellä Monzassa niin, sanotteko vielä, että kuka oli se pankinjohtaja, jonka kanssa olitte, tai pankinjohtajat?

Pekka Paavola: Niitä oli kaksi. Pentti Leino ja sitten tuo Martti Erma.

Puheenjohtaja: Hetkinen, kaksi pankinjohtajaa oli siellä reissussa?

Pekka Paavola: Kyllä.

Puheenjohtaja: Tämä Leino, sitten joku muu ja sitten olitte te, Urpo Lahtinen ja Maija-Liisa Lahtinen, siis 5 henkilöä?

Pekka Paavola: 5 henkilöä

Valpola: Se oli Martti Erma se yksi pankinjohtaja, kyllä.

Pekka Paavola: Ja sieltä minä palasin tuon suoraan Suomeen sitten takaisin vissiin toisen näistä Erman taikka Leinon kanssa. Kummankohan kanssa minä nyt sitten palasin, vissiin Leinon kanssa. Ja Urpo ja tuo Maija menivät Luxemburgiin silloin johonkin pankkiasioihin, toinen niistä KOP:n miehistä meni heidän mukanaan ja siellä he avasivat jonkin tilin. Sitä minä en tiedä, minä en ollut missään tekemisissä heidän kanssaan.

Valpola: Siis jonkun muun tilin, kuin mistä me olemme nyt puhuneet?

Pekka Paavola: No, ilmeisesti joo, siis Urpohan siirsi sinne jo ennen tätä 50 miljoonaa jotakin suuruusluokkaa 5-7 miljoonaa rahoja.

Puheenjohtaja: Luxemburg, vai Sveitsi, kumpaan?

Pekka Paavola: Niin, Luxemburgiin. Ja tuota, niistä kai hän silloin meni sopimaan ja minun tietämäni mukaan hän lähti jo silloin siitä ajatuksesta, että hän puhuu niitten pankkimiesten kanssa siellä, että hän myöhemmässä vaiheessa siirtää enemmänkin.

Valpola: Tuota, vielä minä kysyisin tällaisen kysymyksen, että te tunsitte hyvin pitkään Urpo Lahtisen ennen hänen sairastumistaan ja sitten hänen kuolemaansa asti. Niin tapahtuiko hänen henkisessä suorituskyvyssään teidän mielestänne muutosta, kykenikö hän tahtomaan, päättämään samalla tavoin kuin aikaisemminkin?

Pekka Paavola: Kyllä, Urpo Lahtinenhan oli hyvin, hyvin originelli henkilö eikä häntä voinut arvioida ihan sanoisinko tavallisen matti meikäläisen mittapuulla, siis terveenä olleenakaan. Hän oli erittäin idearikas, hänellä oli kaikenlaisia sellaisia ominaisuuksia, joita ei kaikilla ole, mutta myöskin hän teki sellaisia ratkaisuja, joita ei tavallinen matti meikäläinen olisi tehnyt. Ja kyllä nämä hänen luonteenpiirteensä ja se järki, mikä hänellä oli siellä takana, niin kyllä minun mielestäni säilyi ihan sellaisenaan, se oli sitten eri asia että hän ei pystynyt enää ilmaisemaan itseensä niin hyvin kuin mitä hän pystyi silloin ennen halvaantumista.

Valpola: Saitteko te aina selvää, mitä hän halusi, sitten kun te halusitte tietää, toimeksiannot ja muut?

Pekka Paavola: No minulla oli tuttavapiirissä aikaisemmalta ajaltakin joitakin halvaantuneita henkilöitä ja minä pärjäsin hyvin Urpo Lahtisen kanssa siinä, mutta se edellytti sitä, että kun se puhe oli sitten semmoista paksua, kuin tällaisella henkilöllä on ja hidasta ja täytyy olla niin kuin malttia odottaa ja kuunnella mitä se henkilö sanoo, haluaa sanoa ja sitten tietysti korvan pikkuisen tottua siihen myöskin. Mutta kun malttoi odottaa ja oli tottunut siihen, niin aika hyvin siitä sai selvän.

Valpola: Ja se oli lainausmerkeissä selväjärkistä?

Pekka Paavola: Kyllä, kyllä.

Valpola: Vaikka se oli artikulaatio oli hankalaa?

Pekka Paavola: Joo, se tuota, juu se artikulaatio sana on ihan hyvä. Tuota sen näki sen hänen henkisen tilansa esimerkiksi siitä, että hän oli hämmästynyt, minä nyt pääasiassa keskustelin pelkästään näistä taloudellisista asioista tai jotakin, mutta hänhän oli aina ollut kiinnostunut kaikesta mahdollisesta ja kun minä esimerkiksi nyt olin jo silloinkin vähän kunnallispolitiikassa mukana niin, hän hämmästyttävän hyvin oli seurannut ja jaksoi kysellä sitä, että mitenkä tämä ja tämä menee. Siis ihan semmoisia asioista, jotka eivät nyt hänen elämänpiiriinsä kuuluneet ollenkaan ja hän tuntui seuraavan paitsi nyt televisiota, joka oli kaikkein helpoin, niin myöskin radiota ja lehtiä, niin että hän oli hyvin selvillä siitä ja otti helposti puheeksi sen, jos mitäs toi nyt tarkoittaa.

Valpola: Oliko hän alun perin määrätietoinen, tapahtuiko siinä muutoksia, oliko teidän helppo puhua hänet ympäri johonkin asiaan tai jonkun muun, oliko hän taivuteltavissa helposti?

Pekka Paavola: No, muutosta siinä ei varmaan tapahtunut ja mielestäni Urpoa ei koskaan ollut helppo puhua ympäri. Hänestä saattoi saada joku yhtäkkiä semmoisen vaikutelman, kun hän tuota innostui kauheasti ja elehti ja kaikkea muuta semmoista mutta silloin kun tuli puhe rahasta niin hän oli hyvin tarkka henkilö niin kuin rahojensa suhteen eikä häneltä kukaan niin kuin juuri pystynyt pahemmin niin kuin huijaamaan eikä se muuttunut kyllä miksikään sitten myöhempänäkään aikana sairastuttuaan.

Valpola: Jos hän jotain teki, niin hän teki oman tahtonsa mukaan.

Pekka Paavola: Kyllä, kyllä.

Valpola: No täällä on tuotu esiin semmoinen, että päämiehelläni Maija Lahtisella olisi ollut joku johdonmukainen suunnitelma, ensinnäkin avioitua Urpo Lahtisen kanssa ja sitten ottaa itselleen kaikki vähäinen varansa ja vähän tähän tyyliin, niin havaitsitteko te tällaista?

Pekka Paavola: No kyllä minä sen havaitsin, että hän naimisiin varmaan halusi mennä, kyllä ne hyvin rakastuneen näköisiä olivat, että me vähän naureskeltiin siellä Monzan ajojen yhteydessä, että katos vaan kun tuo Urpokin vielä vanhoilla päivillänsä on noin rakastunut kuin koulupoika ja se halu varmasti oli molemmilla siinä ja mutta sitten tästä rahan haluamisesta, niin en minä sitä sen kummempaa havainnut kuin yleensä aviovaimoissa.

Valpola: No viimeinen kysymys, tuota, nyt sitten Urpo Lahtisen kuoleman jälkeen, niin miten luonnehtisitte Maija Lahtisen toimintaa sen jälkeen?

Pekka Paavola: Siis kuoleman jälkeen?

Valpola: Niin

Pekka Paavola: No, se hänhän tietysti, niin kuin sanottu, minun mielestäni hänen elämänsäkin jo silloin Urpon sairaudenkin aikana pyöri aivan liikaa ja pelkästään Urpon persoonan ympärillä ja hänen terveydentilansa ympärillä, niin että hänellä ei ollut muuta elämää. Minä sanoin joskus hänelle, että mene nyt vaikka elokuviin tai hanki jotakin ystäviä ja tuttavia ja harrastuksia jotakin muuta, mutta ei sitten. No sen jälkeen, kun Urpo kuoli niin Maija Lahtinen nosti niin kuin Urpon jonkin näköiselle korokkeelle ja palvoi sitä muistoa sitten, se näkyi siellä hautauksessa ja hautamuistomerkeissä ja kaikessa sitten niin ja sitten tämä Villa Urpo, joka nyt oli Urpo Lahtisen kotitalo ja erittäin hänelle varmasti rakas paikka, niin se tuli sitten yhdessä tämän Urpo Lahtisen taidekokoelman kanssa siksi, minkä Maija Lahtinen näköjään otti elämäntehtäväkseen, että hän vaalii sitten tällä tavalla Urpon muistoa ja kunnioittaa sitä ja vie sitä sitten eteenpäin.

Valpola: No niin, kiitos. Ei muuta kysyttävää.

Puheenjohtaja: Joo.

Marttila: Puheenjohtaja, saanko vielä?

Puheenjohtaja: Marttila, olkaa hyvä.

Marttila: Te kerroitte tuossa, kun teiltä kysyttiin, että onko tällaisia Hymy Lahtisen toimesta tehty takavarikkotoimenpiteitä, matkustuskieltoja, rikosilmoituksia, sanoitte kylläkin, että ne on tehty, mutta mihin asioihin liittyen. Jos kysyn näin päin, että voisivatko ne liittyä siihen seikkaan, että Hymy Lahtiselle oli määrätty Urpo Lahtinen maksamaan tasinkoa useita kymmeniä miljoonia markkoja, niin liittyvätkö ne tähän, Hymy Lahtisen ikään kuin turvaamistoimenpiteisiin, että hän halusi turvata tasingon saantinsa?

Pekka Paavola: Kyllä varmaan, mutta minua ei kiinnostanut henkilökohtaisesti yhtään mitään, enkä niistä välittänyt silloin, enkä muista niitä.

Marttila: Siis takavarikko ja matkustuskielto, kun te äsken kerroitte, että Urpo Lahtisen ajatuksena oli, että hän haluaa siirtää omaisuutensa ulkomaille ja muuttaa itse Sveitsiin, niin että Hymy Lahtinen ei pääse hänen omaisuuteensa kiinni. Eikö Hymy Lahtisella ollut aika oikea ajatus, jos hän haki takavarikkoa ja matkustuskieltoa juuri tuossa vaiheessa?

Pekka Paavola: Ei ole minun tehtäväni arvostella sitä, mikä on hänen asemansa sitten ollut, minä kerron vain sen mitä ….

Marttila: Sitten kerroitte tästä rikosilmoituksesta, niin muistatteko varmasti, että Hymy Lahtinen olisi tehnyt Urpo Lahtisesta rikosilmoituksen?

Pekka Paavola: En minä muista sitä.

Marttila: Voisiko olla niin, että hän olisi tehnyt rikosilmoituksen teistä? Siitä syystä, että ulosottoselvityksessä te jätitte kertomatta Urpo Lahtisen asiamiehenä eräitä hänen omaisuuseriään? Olitteko te te ulosottoselvityksessä?

Pekka Paavola: Olin juu, joo en minä muista mistä se lähti liikkeelle, mutta taisi olla että Hymy Lahtinen teki rikosilmoituksen siitä silloin ja sehän ei sitten, kuten varmasti tiedämme kaikki, niin johtanut mihinkään minun kohdallani.

Marttila: Oliko siinä syy se, että todettiin, että asiamies ei voi syyllistyä rikokseen, jos antaa ulosottoselvityksen päämiehen puolesta, vaikka se on väärä?

Pekka Paavola: Niin, siis se oli mitätön julkiteetti, vai miksi sitä nimitettäisiin?

Marttila: Mutta, annoitteko väärät tiedot kuitenkin Urpo Lahtisen varallisuudesta?

Pekka Paavola: En minä antanut, muistaakseni ne tiedot, mitkä minulla oli silloin.

Marttila: No sitten kerroitte tästä, sanoitte että oli ikään kuin Urpo ja Hymy Lahtisen välillä tällainen sopimus, että jos myytiin yritykseen kuuluvia ehkä kommandiittiyhtiöitä tai muita pienempiä yhtiöitä, niin silloin kauppahinta jaettiin puoliksi. Oliko siitä olemassa kirjallinen sopimus?

Pekka Paavola: Minun tietääkseni ei, mutta minä en ole siitä aivan varma, koska jos se oli niin kuin sitten ollut jotakin, niin se oli tehty joskus ennen kuin minä olin siellä.

Marttila: Hoitiko asianajaja Sinivaara heidän asioita ennen teitä?

Pekka Paavola: Joo, silloin, isä ja poika hoitivat niin kuin kaikki ne asiat ennen sitä, en minä tiedä niistä sen paremmin. Mutta minulle jäi siitä sellainen mielikuva, ettei siitä mitään papereita ollut, vaan se perustui heidän suulliseen välipuheeseensa.

Marttila: No, vielä oikeastaan ihan lopuksi että te sanoitte, että tuossa Urpo Lahtinen sairautensa vuoksi fyysisesti halvaantui, mutta hän pysyi henkisesti entisellään tai ainakin oikeustoimikelpoisena vielä?

Pekka Paavola: Aivan.

Marttila: Ja te teitte hänen sairastuttuaan kai, äsken kerroitte, että teitte niitä keskinäisiä testamentteja ja muitakin testamentteja, teittekö te hänen sairastumisensa jälkeen?

Pekka Paavola: Kyllä ja minä silloin tietysti, kun minä tein niin, kun totesin sen että, ulkopuolinen voi tuollaisesta halvauspotilaasta saada sellaisen käsityksen, että kun hänen esimerkiksi puhekykynsä ei ole täydellinen niin, että ehkä hänellä ei sitten kaikki pelaa täällä päässäkään, niin minä silloin sanoin, että varmaan nyt sitten Urposta pitäisi hankkia tällaiset lääkärinlausunnot hänen terveydentilastansa ja.

Marttila: Onko näitä, onko näitä testamentteja moitittu käräjäoikeudessa tai tuomioistuimessa yli päätään?

Pekka Paavola: Joo, kyllä niitä on moitittu.

Marttila: Onko ne kumottu lainvoimaisesti nyt?

Pekka Paavola: Minä en ole seurannut sitä niin, että onko ne jo lainvoimaisesti kumottu, mutta ainakin käräjäoikeudessa ainakin on kumottu ja siinä näköjään tuli uusia lääkärinlausuntoja, jotka kumosivat sitten ne hänen elinaikanansa hankitut lääkärinlausunnot.

Marttila: Nämä eivät nyt kovin paljon tähän asiaan nämä kysymykset liity, mutta …..

Pekka Paavola: Minä en voinut tietysti arvioida asiaa sen tarkemmin kuin silloiset neurologit, jotka kirjoitti paperin ja minä uskoin sen.

Marttila: Niin, yhden kysymyksen tästä testamentista vielä, oliko siellä yksi testamentti sellainen, jonka ainoa sisältö oli se, että Urpo Lahtinen halusi määrätä teidät testamenttinsa täytäntöönpanijaksi ja pesänselvittäjäksi?

Pekka Paavola: Se taisi olla erillisellä testamentilla.

Marttila: Onko sekin kumottu, se testamentti?

Pekka Paavola: On, kaikki ne on kumottu juuri tällä perusteella, että häntä ei todettu oikeustoimikelpoiseksi.

Marttila: Aivan, hän ei kyennyt edes tämän tyyppistä testamenttimääräystä antamaan?

Pekka Paavola: Niin, tuomioistuimen mielestä.

Marttila: Niin ja teillä on toinen näkökanta.

Puheenjohtaja: Niin ja puheenjohtaja kysyy vielä muutaman tarkentavan kysymyksen. Silloin kun tuli puhe siitä, kun että Urpo Lahtinen ilmoitti teille, että nyt on rahaa ja se pitäisi johonkin panna ja te sitten KOP:lta kysyitte ja saitte vinkin, että suositeltiin sitä KOP:n Luxemburgin konttoria, niin koska tämä keskustelu Urpo Lahtisen kanssa käytiin? Muistatteko sitä? Oliko se ennen sairastumista vai sairastumisen jälkeen?

Pekka Paavola: No vuosilukua en tosiaan missään tapauksessa muista, mutta että ylimalkaan niin ne hommat hoidettiin siis aika nopealla aikataululla, joten siitä kun ne siirrettiin, mikä se päivämäärä nyt sitten oli, se jo äsken tässä tuli esillekin, ei se nyt, muutama kuukausi aikaisemmin korkeintaan. Mutta että siis periaatteessa siitä kyllä oli ollut puhetta aikaisemmin, että heidän pitäisi mennä tuonne, mutta se niin kuin konkretisoitui sitten vasta silloin.

Puheenjohtaja: Olitteko te missään tekemisissä sen siirron kanssa Sveitsiin, milloin siirrettiin, eikun Luxemburgiin, 7-10 miljoonaa, niin kuin te sanoitte, että siirrettiin ensin? Vai Urpo Lahtinen oli itse siirtämässä?

Pekka Paavola: Silloin Urpo Lahtinen minun mielestäni hoiteli sen itse ja Seija Mäkelä oli ehkä siinä silloin.

Puheenjohtaja: Ne vietiin ne rahat sinne Sveitsiin, niin kuka sen tilin avasi siellä Sveitsiin? Ei kun, ei Sveitsissä vaan Luxemburgissa nimenomaan?

Pekka Paavola: Niin, kuka sen avasi vai?

Puheenjohtaja: Niin, tiedättekö te sen?

Pekka Paavola: En minä tiedä sitä.

Puheenjohtaja: Mihin te veitte ne rahat siellä? Urpo Lahtiselle vai?

Pekka Paavola: Me vietiin ne sinne pankin konttoriin siellä Luxemburgissa.

Puheenjohtaja: Niin

Pekka Paavola: Ja siellä sen jälkeen kun ne oli tuotu sinne ne rahat, ne laskettiin ja sitten niistä tehtiin tietystikin niin nämä dokumentit, tilinavauspaperit ja vielä siinäkin vaiheessa minulla oli sanoisinko sellaista käytännöllistä puuhaa siellä sitten juuri hoitaa tätä laskentaan menoa ja muuta sen semmoista ja Maija-Liisa Lahtinen sitten taas muualla toisella taholla hoiti niin kuin tämän paperisodan.

Puheenjohtaja: Eli te olitte te ja Maija-Liisa Lahtinen siellä Luxemburgin pankissa?

Pekka Paavola: Ja oli siellä muitakin silloin.

Puheenjohtaja: Oliko Urpo Lahtinen.

Pekka Paavola: Ei, ei Urpo Lahtinen ei ollut siellä.

Puheenjohtaja: Kun äsken puhuttiin siitä Sveitsin pankissa, niin Sveitsin pankissa käymisestä, niin siellä ei ollut myöskään?

Pekka Paavola: Ei ollut myöskään Luxemburgissa, koska tuo oli jo sairas silloin jo, tuo.

Puheenjohtaja: Niin, Urpo Lahtinen oli jo silloin sairastunut?

Pekka Paavola: Kyllä

Puheenjohtaja: Maija Lahtisen kanssa veitte ne 50 miljoonaa sinne Luxemburgilaiseen pankkiin?

Pekka Paavola: No, voi sanoa, että me veimme, mutta olihan meillä mukana muutakin sellaista tukiporukkaa.

Puheenjohtaja: Minkälaista tukiporukkaa teillä oli?

Pekka Paavola: No siinä oli muun muassa Maija Lahtisen tuo veli, se no nyt pieni riski viedä 50 miljoonaa tuossa, niin haluttiin siihen vielä, minun oma poikani, joka oli riski nuori mies siihen aikaan ja sitten tuota Maija Lahtinen, minä, ei meitä kai muita siinä tainnut olla.

Puheenjohtaja: Niin, jotka siis veitte sinne Sveitsiin, vai pankkiin Sveitsiin, ei kun siis Luxemburgiin vai?

Pekka Paavola: Luxemburgiin pankkiin.

Puheenjohtaja: Mutta te kuljetitte yksin ne rahat? No sillä ei nyt ole niin väliä, mutta useampi oli sitten viemässä niitä pankkiin? Ja Maija Lahtinen hoiti sitten nämä paperisodat ja te ette nähnyt niitä papereita?

Pekka Paavola: En, en sitten, no me olimme huolehtimassa, ei ole oikein sanoa, että vietiin sinne ne rahat, vaan kuljetuksesta olimme me huolehtimassa.

Puheenjohtaja: Niin. Olikos sitten muuta?

Valpola: Saako yhden tarkentavan kysymyksen tähän kohtaan?

Puheenjohtaja: Joo

Valpola: Eli sitten kun te läksitte sieltä sveitsiläisestä pankista takaisin Montreauxiin, niin juttelitteko Urpo Lahtisen kanssa siitä, että mitä siellä pankissa tapahtui tai näytettiinkö jotain papereita tai?

Pekka Paavola: Joo, jos minä nyt oikein, tietysti kun tuo on nyt tavallansa ihan jokapäiväinen keskustelu, niin sitä ei sanatarkasti millään muista sieltä jostakin 15-16 vuoden takaa, mutta muistaakseni todettiin, että hei Urpo, että me käytiin nyt sitten siellä pankissa ja se asia on nyt sitten selvä, siellä on tili avattuna ja sieltä on paperit Maijalla ja johonka tarvitaan sinun allekirjoitukseni kanssa ja sillä siisti.

Valpola: Ja sitten hän?

Pekka Paavola: No, sehän oli hyvä.

Syyttäjä: No, puheenjohtaja, saanko vielä tarkentavan kysymyksen?

Puheenjohtaja: Joo

Syyttäjä: Tässä yhteydessä, kun te keskustelitte Urpo Lahtisen kanssa siellä Sveitsissä tästä pankissa käynnin jälkeen, niin

Puheenjohtaja: Puhuttiin Luxemburgissa käynnistä juuri

Syyttäjä: Ei, vaan Sveitsin

Puheenjohtaja: Sveitsin pankin?

Valpola: Joo, siitä minä kysyin äsken

Syyttäjä: Niin, oliko teillä keskustelua Urpo Lahtisen kanssa siitä, että kenen nimelle se pankkitili avattiin?

Pekka Paavola: Ei, siitä ei ollut mitään, minä tulin sinne ja sanoin Urpolle, että asia on hoidettu, mutta mikä se sitten oli heidän keskinäinen välinsä, sitä minä en tiedä.

Syyttäjä: No, olitteko te koskaan Urpo Lahtisen keskustelut siitä, että kenen nimille nämä Luxemburgissa tai Sveitsissä tilit pitäisi avata?

Pekka Paavola: Ei, siitä ei nimenomaisesti ollut, hän lähti vaan siitä, että ne siirretään ja minä sain tehtäväkseni hoitaa sen siirron, mutta ei sitä koskaan hänen kanssaan siitä ollut erikseen puhetta.

Syyttäjä: No, oliko jotain viitteitä siitä, että tuota tarkoitus olisi ollut siirtää ne jollekin muulle kuin hänen omalle tililleen?

Pekka Paavola: Ei

Syyttäjä: Ei ollut viitteitä siitä, että hän olisi halunnut oman varallisuuspiirinsä ulkopuolelle ne siirtää?

Pekka Paavola: Ei, ei ollut puoleen eikä toiseen, en minä tiedä siitä.

Valpola: Vähän jatkokysymys tähän, jos sopii?

Puheenjohtaja: No, olkaa hyvä

Valpola: No, tuota tekikö Urpo Lahtinen muita toimenpiteitä Maija Lahtisen, miten minä nyt sanoisin, hyväksi tai nimiin, muita varallisuusratkaisuja teidän tietojenne mukaan? Siis he tekivät keskinäisen testamentin, heillä ei ollut avioehtosopimusta, mutta oliko jotain?

Pekka Paavola: Varsin merkittäviä oli nämä mitä jo aikaisemmin mainitsin, että täällä Helsingissä, tuossa Kaivopuistossa niin iso asunto ostettiin Maija Lahtisen nimiin ja sitten samoin se Montreauxin asunto, joka oli myöskin kallis asunto ja siinä tämän Kaivopuiston asunnon hankinnan yhteydessä ehkä ja jos minä nyt oikein muistan, niin siinä kai Urpo joskus sanoi, että pistetään se Maijan nimiin, että kai minä tästä kuitenkin ennen kuolen pois, että Maijalla on sitten asunto. Joku tämmöinen mielikuva minulla on.

Valpola: Oliko siinä siis, voiko sanoa näin, että hän pyrki jollain tavalla turvaamaan puolisoaan?

Pekka Paavola: Sellainen käsitys minulle jäi, että hän halusi nimenomaan sitä.

Tästä ei koskaan, Maija Lahtinen oli helsinkiläisiä ja viihtyi varmaan siellä Villa Urpossa ja viihtynyt siellä vielä myöhemminkin, mutta tietyllä tavalla halusi myöskin Helsinkiin, Helsingissä kodin itsellensä.

Valpola: Mitäs tuota, tiedättekö sitä, että aikanaan kun hän muutti sinne Villa Urpoon, niin myikö hän oman asuntonsa ja mitä siitä tulleilla varoilla tehtiin?

Pekka Paavola: Niin no, siis Maija Lahtisella oli semmoinen kaksio jossakin tuossa Taka-Töölössä, kyllä kai minä kai osoitteenkin silloin joskus kuulin, hyvällä paikalla Taka-Töölössä ja sen jälkeen kun se niin kuin tuli selväksi, että hän varmaan jää tuonne Villa Urpoon, niin silloin he eivät olleet vielä naimisissa, vaan sanotaan nyt nykyaikaisittain avoliitossa, niin silloin hän myi sen ja sitten hän siirsi ne rahat muistaakseni siihen Kaivopuiston asuntoon. Mutta sehän ei tietysti riittänyt se kaksion hinta suinkaan siihen.

Valpola: Ei muuta.

Marttila: Puheenjohtaja, ihan täsmentävä kysymys.

Puheenjohtaja: Joo

Marttila: Paavola, sanoitte, että Kaivopuiston asunto eli tämä Myllytien asunto ja Montreauxin asunto, että Urpo Lahtinen lahjoitti ne?

Pekka Paavola: En minä sanonut niin.

Marttila: Vai miten sanoitte?

Pekka Paavola: Sanoin, että pannaan se nyt Maijan nimiin, että kai minä tästä ensin kuolen pois, että on Maijalla asunto sitten, nimenomaan tästä Kaivopuistosta, Montreauxista ei.

Marttila: Aivan, onko niin, että Urpo Lahtisella jäi saatavaa Maija-Liisa Lahtiselta näistä kauppahinnoista, kummastakin 5 miljoonaa markkaa?

Pekka Paavola: Ei ole aavistustakaan, mitä heidän keskinäiset suhteensa sitten.

Marttila: Ettekö te ollut todistamassa tästä asiasta, kun kuolinpesä on ajanut Maija-Liisa Lahtista vastaan kannetta, jossa on perinyt 10,5 miljoonaa markkaa Maija-Liisa Lahtiselta juuri perunkirjassa mainittujen velkasuhteiden perusteella? Montreauxin asuntoon ja Myllytien asuntoon kohdistuvan kauppahinnan osalta?

Pekka Paavola: Minä olen ollut niin monessa yhteydessä tässä nyt todistamassa, että en muista sitten mitä olen sanonut, mutta jos teillä on siinä niin kuin esillä se mitä on sanottu, niin kysykää se ja kertokaa.

Marttila: Niin, onko teiltä kysytty tällaista asiaa?

Pekka Paavola: En minä muista, voi olla että on kysytty.

Marttila: Joo, ei Paavola muista.

Puheenjohtaja: Noniin, sitten vielä kysyisin siitä, että te kerroitte, että te tulitte sitten silloin kun Sveitsissä oli se tili, mikä oli käyty avaamassa niin sieltä Montreauxista yhdessä Maija-Liisa Lahtisen kanssa ja silloinhan te kerroitte, että aikaisemmin kerroitte, että Maija-Liisa Lahtinen sai ne paperit mukaan, että kun Urpo Lahtinen allekirjoittaa ne. Eikö teillä siitä huolimatta ollut mitään puhetta siitä Urpo Lahtisen kanssa, niin kuin niistä papereista tai muuta?

Pekka Paavola: Ei sen jälkeen, kun minä sanoin, että tultiin Montreauxiin sieltä Genevestä, niin

Puheenjohtaja: Niin, Genevessä olitte ollut, joo

Pekka Paavola: Niin juu ja siellä oli Urpo, niin ei siellä mitään ollut mitään, ne olivat Maija-Liisa Lahtisen laukussa ne paperit ja en minä niitä siellä nyt sitten enää nähnytkään, koska minä lähdin samana päivänä sitten sieltä pois. Iltapäivällä muuta kuin, että kahvit taidettiin juoda ja sanottiin, että tämä asia on hoidettu ja hoitakaa eteenpäin, että minä en mene vannomaan sitä, että olinko minä tekemisissä sen paperin sitten niin kuin postittamisen kanssa sinne pankkiin, saattoi olla, että

Valpola: Tuliko siihen Urpo Lahtisen allekirjoitus?

Pekka Paavola: Kyllä.

Valpola: Eli hän hyväksyi sen ja te ette muista?

Pekka Paavola: Mutta miten se sitten toimitettiin sinne pankkiin, niin en minä muista.

Puheenjohtaja: Tiedättekö te, että se, näittekö te sitten, että Urpo Lahtinen laittoi allekirjoituksen?

Pekka Paavola: En minä siellä nähnyt.

Puheenjohtaja: Te sanoitte, että Maija-Liisa sai sen paperin mukaan ja nimikirjoitus piti hakea Urpo Lahtiselta, ettekä tiedä miten se palautettiin se asiakirja pankkiin ja myöhemmin näitte, että myöhemmin näitte, että molemmat nimet olivat paperissa?

Pekka Paavola: Kyllä, olen nähnyt sen myöhemmin.

Puheenjohtaja: Niin myöhemmin, mutta ette ole nähnyt sellaista tilannetta, ette ole ollut paikalla, kun se on allekirjoitettu?

Pekka Paavola: En.

Puheenjohtaja: Selvä. Noniin, olikos muuta? Kysymme sitten todistajalta palkkiovaatimuksesta.

Pekka Paavola: No, puolipäivärahahan tästä yleensä kai maksetaan.

Puheenjohtaja: No, teillä on oikeus vaatia ensinnäkin nämä mitä valtion varoista maksetaan ja sitten myöskin omaehtoisesti myöskin vastaajalta, jos nämä valtion varoista maksettavat kustannukset ovat nämä palkkiot ovat pienemmän kuin teidän kustannukset.

Pekka Paavola: No niin, kyllä ne varmaan on, mutta minulle nyt joka tapauksessa riittää tämä valtion puolipäiväraha

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *