Perintöriitojen taustoista

Urpo Lahtisen jäämistön ympärillä käytävien riitojen ymmärtämiseksi on palattava lähes 50 vuotta ajassa taaksepäin.

Urpo ja Hymy Lahtinen menivät naimisiin 1951. Heidän ainoa lapsensa Jeppe Lahtinen syntyi 1963. Puolisot perustivat yhdessä erään ulkopuolisen kanssa Lehtimiehet Oy -nimisen kustantamon 1957. Puolisot muuttivat erilleen ennen kuin Jeppe oli aloittanut koulunkäynnin. Jeppe asui äitinsä kanssa. Kummallakin puolisolla oli vuosien mittaan useita asuinkumppaneita.
Useiden ulkopuolisten kertomusten mukaan Urpo Lahtinen halusi vuosien mittaan useasti, että puolisoiden edelleen voimassa ollut avioliitto lopetettaisiin. Samojen henkilöiden mukaan avioero ei koskaan toteutunut, koska Hymy Lahtisen ehtona oli, että Lehtimiehet Oy on myytävä osituksen toteuttamiseksi. Tätä Urpo Lahtinen ei halunnut tehdä.
Samat henkilöt ovat edelleen kertoneet Hymy Lahtisen painostaneen Urpo Lahtisen tekemään sellaisen sopimuksen, että Urpo Lahtinen maksaa kaikista satunnaisista tuloistaan puolet Hymy Lahtiselle ilman, että maksusta tehdään selkoa veroviranomaisille. Vuosien mittaan Urpo Lahtinen on maksanut miljoonia markkoja Hymy Lahtiselle tämän sopimuksen perusteella.

Tultaessa 1980-luvulle perheyritys oli kasvanut suureksi ja kannattavaksi konserniksi. Kolmas perustajaosakas myi osakkeensa ulkopuolisille. Urpo Lahtinen lunasti ne takaisin ja siirsi ne pojalleen Jepelle ennakkoperintönä. Operaatio johti siihen, että koko Lehtimiehet-yhtymä myytiin vuonna 1988. Kauppahinta oli runsaat 300 miljoonaa markkaa. Se jakaantui niin, että Urpo Lahtisen osuus oli 66 %, Jeppe Lahtisen osuus oli hänen saamansa ennakkoperinnön ja isäänsä vastaan nostamansa oikeudenkäynnin jälkeen 33% ja Hymy Lahtisen osuus oli 1%.

Perheen sisäinen riitely omaisuudesta alkoi toden teolla syksyllä 1990. Urpo ja Hymy Lahtisen avioero astui voimaan syksyllä 1991. Hymy Lahtinen otti osituksen käynnistyttyä kahteen eri kertaan yhteyttä Urpo Lahtisen asioita hoitaneeseen pankinjohtajaan ilmoittaen, että osituksen johdosta Urpo Lahtisen koko omaisuus kuuluu Hymy Lahtiselle. Tästä syystä hän antoi pankille ohjeen, ettei Urpo Lahtinen saanut käyttää pankkitilejään ilman Hymyn ja Jepen lupaa. Vaatimuksena oli myös, että kaikki Urpo Lahtisen talletukset ja arvopaperit piti siirtää Hymy Lahtisen tileille. Näihin vaatimuksiin pankki ei suostunut, vaan kertoi asian Hymy Lahtisen suostumuksella Urpo Lahtiselle.

Turvatakseen omaisuutensa Urpo Lahtinen siirsi varansa ulkomaille.

 


 

Osituskirjan tultua allekirjoitetuksi kesällä 1992 Hymy Lahtinen ei edes kysynyt Urpo Lahtiselta kuinka tämä aikoo siirtää Hymylle ne kymmenet miljoonat markat, jotka osittaja, professori Aulis Aarnio oli määritellyt Hymylle tulevaksi tasingoksi. Hymy Lahtinen lähti liikkeelle tekemällä Urpo Lahtisesta rikosilmoituksen ja haki Urpo Lahtisen omaisuuden takavarikkoon. Rikosilmoituksen seurauksena poliisi saapui toipilaana olevan Urpo Lahtisen kotiin Villa Urpoon juhannuksen alettua vaatien tätä kuulusteluihin tehdyn rikosilmoituksen perusteella. Rikosilmoituksen lisäksi Urpo Lahtinen määrättiin matkustuskieltoon.

Neuvottelujen jälkeen Urpo maksoi Hymylle 30 Mmk. Hymy veti rikosilmoituksensa pois. Ulkomaille siirretyt varat jäivät Urpon vapaaseen määräysvaltaan.

Hymy Lahtisen toimeksiannosta Helsingin kaupunginvouti yritti antaa Kansallispankille Helsingissä tiedoksi jopa pankin tytärpankissa Luxemburgissa olevaa Urpo Lahtisen omaisuutta koskevan takavarikon. Samana kesänä oli Tampereen taidemuseossa käynnistymässä Urpo Lahtisen keräämästä taiteesta koostuva näyttely. Hymy Lahtinen vaati jokaiseen esille laitettuun teokseen maininnan siitä, että se oli takavarikoitu.

Saman kesän inhottavuuksiin kuuluu vielä sekin, että Hymy ja Jeppe Lahtisen määräysvallassa ollut yhtiö haki konkurssiin Urpo Lahtinen Oy:n, joka oli yksi perheen keskinäisiä omistuksia varten perustettu yhtiö. Konkurssi luonnollisesti uutisoitiin unohtamalla konkurssiin joutuneen nimestä pois määritelmä ”Oy”.

 


 

Todettuaan, että hänen entinen perheensä pyrkii kaikin keinoin saamaan haltuunsa hänen nimissään ulkomaillakin olevan omaisuuden Urpo Lahtinen siirsi tilivaransa puolisonsa Maija Lahtiselle turvatakseen näin oman ja puolisonsa elämisen mahdollisuudet. Oman, useille henkilöille kertomansa käsityksen mukaan Urpo Lahtinen oli ennakkoperinnöllä, aikaisemman sopimuksensa mukaisilla maksuilla ja maksamillaan suurilla tasingoilla hoitanut asiansa niin, että hänen entinen perheensä oli saanut kaiken sen, joka sille oikeuden ja kohtuuden mukaan kuului. Siirtäessään varat Maija Lahtiselle Urpo Lahtinen halusi varmistaa, että hänellä on tulevaisuudessakin mahdollisuus sen saman elintason ylläpitämiseen, johon hän oli vuosien mittaan tottunut suuryrityksen pääjohtajana. Hänen tarkoituksenaan ei missään tapauksessa ollut, että varat hänen kuolemansa jälkeen tulisivat osituksen kohteeksi ja päätyisivät jälleen hänen entisen perheensä käsiin. Hän halusi turvata myös uuden puolisonsa tulevaisuuden.

Urpo Lahtinen kuoli syksyllä 1994. Välittömästi hänen kuolemansa jälkeen aloittivat hänen entinen puolisonsa ja heidän yhteinen poikansa oikeudenkäyntien sarjan, jonka ainoana päämääränä on ollut saada kaikki Urpo Lahtisen jättämä tai muille ohjaama varallisuus entisen perheen haltuun. Välittömästi tarkoittaa tässä asiassa muutamaa päivää. Urpo Lahtisen kuoltua lauantaina oli seuraavana torstaina myynnissä keltaisen lehdistön numero, jonka sivuilla hänen entinen puolisonsa Hymy Lahtinen kertoo haluavansa vihdoinkin päästä eroon Urposta ja sanoo ponnistelevansa saadakseen itselleen kuuluvat kymmenet miljoonat markat.

 


 

Kaikki Urpo Lahtisen tekemät testamentit on kumottu Jeppe Lahtisen nostamien kanteiden seurauksena. Perusteena oli, ettei Urpo Lahtinen ymmärtänyt puolisonsa ja perustamansa säätiön hyväksi tekemiensä testamenttien sisältöä. Samaan aikaan kuin Urpo Lahtinen teki testamenttinsa hän oli osallisena avioeronsa jälkeisessä osituksessa. Osituksessa on todettu Urpo Lahtisen siirtäneen Hymy Lahtiselle sellaiset osakkeet, joiden arvo osituksessa on muutama miljoona markkaa, mutta jotka osituksen vielä ollessa keskeneräinen myytiin noin 150 miljoonan markan summalla. Osakkeiden siirrosta ei ole dokumentteja eikä väitetty siirto miltään osin vastaa niitä muita siirtoja, joista perhe sopi keskenään yrityskaupan jälkeen. Hymy ja Jeppe Lahtisen vakaan käsityksen mukaan Urpo Lahtinen kuitenkin ymmärsi erittäin hyvin tuon osituksen kaikki yksityiskohdat.

Testamenttioikeudenkäyntien aikana Urpo Lahtisen entinen sihteeri todisti, ettei Urpo Lahtinen enää sairastumisensa jälkeen ollut kykenevä tekemään oikeustoimia. Tämä Urpo Lahtisen kykenemättömyys ei kuitenkaan estänyt häntä itseään muuttamasta rahaksi Urpo Lahtisen vuosia aikaisemmin antamaa 250.000 markan tilisiirtomääräystä, jossa sihteeri oli maksun saajana. Maksun saatuaan hän ei muistanut ilmoittaa saamaansa lahjaa verottajalle. Kun asia tuli ilmi, sai hän rangaistuksen veropetoksesta. Hänelle määrätyt veroseuraamukset ja hänen asianajajansa palkkion, yhteensä noin 350.000 markkaa, maksoi Urpo Lahtisen entinen perhe. Palkkioksi tästä sihteeri luovutti perheelle Urpo Lahtisen asioita hoitaneen Pekka Paavolan salkusta luvatta ottamansa papereiden kopiot. Näistä papereista näkyy, että Urpo Lahtinen siirsi tilivaransa Maija Lahtiselle. Nämä paperit ovat Maija Lahtista vastaan nostetun syytteen varsinainen lähtökohta.

 


 

Urpo Lahtinen perusti vuonna 1991 Urpo ja Maija Lahtisen säätiön ja lahjoitti sille taidekokoelmansa sekä säätiön toimintaan tarvittavia rahavaroja. Hymy ja Jeppe Lahtinen tiesivät erittäin hyvin, että säätiö oli perustettu ja aloittanut toimintansa. Jeppe Lahtinen oli yhdessä isänsä Urpo Lahtisen kanssa sen yhtiön hallituksessa, joka myi säätiölle monen miljoonan markan kauppahinnalla Urpo Lahtisen kotina tuolloin olleen Villa Urpo–nimisen rakennuksen. Säätiö maksoi kauppahinnan käteisenä yhtiölle, joka nykyisin on kokonaisuudessaan Jeppe Lahtisen omistuksessa. Kauppa toteutettiin samoihin aikoihin kuin Urpo Lahtinen teki testamenttinsa ja oli osallisena osituksessa. Jeppe Lahtisen mielestä on selvää, että Urpo Lahtinen ymmärsi tämän kaupan sisällön ja yksityiskohdat.

Jeppe Lahtisen kanta on johdonmukainen. Hän on toimillaan osoittanut, että hänen mielestään Urpo Lahtinen ymmärsi kaikki sellaiset toimet, joista oli taloudellista hyötyä Hymy tai Jeppe Lahtiselle, mutta ei ymmärtänyt niitä oikeustoimia, joista oli taloudellista hyötyä jollekin muulle.

Jeppe Lahtinen on johdonmukaisesti kieltäytynyt siitä, että kaikki Urpo Lahtisen tekemät oikeustoimet arvioitaisiin kokonaisuutena.

 


 

Syksyllä 2003, siis yhdeksän (9) vuotta Urpo Lahtisen kuoleman jälkeen, Jeppe Lahtinen nosti Urpo Lahtisen perustamaa säätiötä vastaan kanteen siitä, että Urpo Lahtinen ei ymmärtänyt säätiön perustamisen merkitystä. Siksi säätiön perustamistoimet on julistettava mitättömiksi ja sen seurauksena säätiön varallisuus on palautettava Urpo Lahtisen kuolinpesään. Kanteessa mainitut omaisuuserät ovat yhteensä kymmeniä miljoonia markkoja.

Edellä osituksen yhteydessä mainittuja osakkeita myytäessä ostaja vaati, että myös Maija Lahtisen on annettava ostajalle sitoumus siitä, ettei hän ostajan suuntaan moiti kauppaa tapahtuupa kuolinpesän selvityksessä mitä tahansa. Maija Lahtinen antoi vaaditun sitoumuksen ja ostaja maksoi Maija Lahtisen osoittamalla tavalla säätiölle 18 miljoonaa markkaa. Jeppe Lahtinen on nostanut näiden varojen osalta kaksi kannetta. Hän vaatii siviilikanteella, että säätiön ja Maija Lahtisen on yhteisvastuullisesti maksettava varat Urpo Lahtisen kuolinpesälle. Rikoskanteella hän vaatii Maija Lahtiselle rangaistusta varojen kavaltamisesta ja vaatii niiden maksamista kuolinpesälle.

Jeppe Lahtinen on jo vuonna 1995 käynnistänyt rikoskanteen, jolla hän vaatii Maija Lahtiselle rangaistusta Urpo Lahtiselle kuuluvien 34 miljoonan markan anastamisesta ja vaatii niiden maksamista kuolinpesälle.

Kaikilla kolmella viimeksi mainitulla oikeusjutulla on yksi yhteinen piirre. Jeppe Lahtinen kuolinpesän valtuuttamana on sitä mieltä, että kaikki kanteissa mainitut omaisuuserät, 80-90 miljoonaa markkaa, kuuluvat ja ovat aina kuuluneet Urpo Lahtiselle ja hänen kuolemansa jälkeen hänen kuolinpesälleen. Kuolinpesä ei ole kuitenkaan milloinkaan ilmoittanut perunkirjoituksessa tai vuosittaisissa veroilmoituksissa mainittujen varojen kuuluvan pesän varallisuuteen. Pesä ei ole myöskään koskaan ilmoittanut tulonaan sitä 18 miljoonan markan määrää, jonka aiemmin mainittujen osakkeiden ostaja maksoi.

 


 

Jeppe Lahtisen vaatimusten taustalla on jalo ajatus siitä, että varat on palautettava Urpo Lahtisen kuolinpesään. Oikeusriitojen alettua muutama päivä Urpo Lahtisen kuoleman jälkeen on Jeppe Lahtinen ilmoittanut eräässä lausumassaan tuomioistuimelle, että hän tulee vaatimaan kaikkien Urpo Lahtisen tekemien lahjoitusten ottamista huomioon hänelle kuuluvaa lakiosaa kasvattavina omaisuuserinä, ja että hän toisaalta tulee vatimaan, ettei Maija Lahtiselle anneta hänen avio-oikeutensa perusteella sitä varallisuutta, joka lain mukaan puolisolle kuuluisi. Jeppe Lahtisen vaatimukset eivät siis koidukaan koko kuolinpesän vaan ainoastaan hänen itsensä hyväksi.

Kaikki oikeusjutut on käynnistänyt Jeppe Lahtinen omissa nimissään, mutta kuolinpesän lukuun. Jeppe Lahtinen ja kuolinpesä ovat siis määrätietoisesti ottaneet itselleen kaikki mainittuihin varoihin kuuluvat omistajan oikeudet mutta eivät ole halunneet ottaa kantaakseen omistajalle kuuluvaa verovelvollisuutta. Sama johdonmukainen kanta siis toistuu kuin Urpo Lahtisen oikeustoimikelpoisuuttakin arvioitaessa. Jeppe Lahtiselle ja kuolinpesälle edulliset asiat hyväksytään mutta epäedullisia ei.

 


 

Maija Lahtisen syytteeseen liittyy vielä pari merkittävää seikkaa. Juttu sai alkunsa siitä, että tässäkin jutussa todistajana ollut Urpo Lahtisen sihteeri sai rikosilmoituksen tehneiltä henkilöiltä suuren rahalahjan ja vastapalvelukseksi antoi heille luvattomasti hankkimansa tiedot. Kun tutkintaa suoritettiin näiden tietojen pohjalta syyllistyi eräs tutkijoista sellaiseen virkavirheeseen, että sai siitä rikosoikeudenkäynnissä tuomion, ja että hänet velvoitettiin maksamaan korvauksia Maija Lahtiselle. Kyseessä oli Sveitsistä oikeusapuna saatujen tietojen käyttäminen luovuttajan asettamien ehtojen vastaisesti. Samoja tietoja on jälleen oikeudenkäynnissäkin käytetty luovuttajan asettamien ehtojen vastaisesti.

Kaiken edellä olevan voi hyvin lyhyesti kiteyttää niin, että Maija Lahtista vastaan on nostettu syyte siksi, ettei kaikkia Urpo Lahtisen varoja siirretty Hymy Lahtisen tileille silloin, kun hän 1990-luvun alussa sitä kahteen eri kertaan vaati Urpo Lahtisen käyttämältä pankilta.

 


Lisäyksiä

Oikeudessa kertomansa mukaan Pekka Paavolan tehtävänä oli varsinkin vuodesta 1991 alkaen hoitaa Urpo Lahtisen ja hänen puolisonsa Maija Lahtisen taloudelliset asiat. Kuukausipalkka tästä työstä oli 45.000 markkaa. Kun Hymy Lahtinen teki Urpo Lahtisesta rikosilmoituksen kesällä 1992, teki hän rikosilmoituksen myös Pekka Paavolasta. Kun Hymy Lahtinen perui rikosilmoituksensa Urpo Lahtisen osalta kesällä 1993, hän jätti sen voimaan Paavolan osalta.
Keväällä 1994 Paavola ryhtyi Urpo Lahtiselta saamansa toimeksiannon mukaisesti siirtämään Luxemburgissa olevia varoja Maija Lahtisen nimiin Sveitsiin avattavalle tilille. Paavola on oikeudessa kertonut, ettei hän tullut tietämään kenen nimissä olevalle tilille varat siirtyivät.

Tuntuu epäuskottavalta, ettei henkilö, joka sai suurta palkkaa päämiehensä raha-asioiden hoitamisesta, kiinnittänyt huomiota siihen, mihin hänen päämiehensä varat, 34 Mmk, päätyivät. Epäuskoa lisää vielä se, että tilisiirron aikaan Paavola oli edelleen epäiltynä Hymy Lahtisen tekemän rikosilmoituksen johdosta.

Paavola on kertonut tilinavaamistilaisuudesta, että hän saattoi Maija Lahtisen pankkiin ja joi itse kahvia silloin, kun Maija Lahtinen ja pankinjohtaja Grewe täyttivät tilinavauspapereita. Pankinjohtaja Grewe kirjoittaa lausunnossaan, että Paavola osallistui tilaisuuteen, neuvoi Maija Lahtista ja toimi tämän tulkkina. Grewen mukaan ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Paavola tiennyt kenen nimiin tili avattiin ja kenelle varat siirrettiin.

Paavola on ollut epäiltynä veropetoksesta ja kiskonnasta – samoista rikoksista, joista Maija Lahtista aluksi syytettiin. Paavolaa on kuulusteltu vuosina 1996 ja 1998. Aluksi hän kertomansa mukaan ei tiennyt mitään tilisiirroista. Vuoden 1998 toisessa kuulustelussa hänen kertomansa muuttui. Hän itse saneli kuulustelijalle uuden kertomuksen. Tuolloin hän oli pidätettynä. Kertomuksen muututtua hänet vapautettiin ja hänestä tuli syyttäjän todistaja Maija Lahtista vastaan. Miksi?

Kuulustelujen ja oikeudenkäyntien aikana Paavola on sanonut, ettei ollut missään tekemisissä Sveitsiin vuonna 1994 siirrettyjen varojen kanssa Urpo Lahtisen 15.10.1994 tapahtuneen kuoleman jälkeen. Kaksi sveitsiläistä pankinjohtajaa on kirjallisesti vahvistanut Paavolan järjestäneen tapaamisen pankkiin tammikuussa ja kesäkuussa 1995 varojen hoidosta sopimiseksi. Miksi Paavola kertoo asiasta toisin?

Miksi poliisi ei ollut halukas tutkimaan kumpi puhuu totta, Paavola vai pankinjohtajat?

Miksi Urpo Lahtisen kuolinpesä ei ole koskaan vaatinut Paavolaa vastuuseen siitä, että hän on huolimattomalla käyttäytymisellään saanut aikaan sen, että Urpo Lahtisen varoista 34 Mmk päätyi Maija Lahtisen tilille?

Maija Lahtinen tuomittiin Urpo Lahtisen varojen kavaltamisesta kun ei saatu selville Paavolan kertomana eikä muutenkaan, mitä Urpo Lahtinen halusi varoillaan tehdä. Sveitsiläisissä pankeissa vuonna 1995 Paavola on ollut sitä mieltä, että varat ovat yksinomaan Maija Lahtisen omistuksessa. Jos näin ei olisi ollut, olisi Paavola ollut avustamassa Maija Lahtista Urpo Lahtisen kuolinpesälle kuuluvien varojen sijoittamisessa. Tätä hän ei olisi voinut tehdä ilman pesänselvittäjänä olleen professori Aulis Aarnion valtuutusta. Tällaista ei ollut. Toisaalta Paavola ei myöskään vienyt Urpo Lahtisen perunkirjoitusta tekevälle Aarniolle tietoa siitä, että Sveitsissä olisi 34 Mmk Urpo Lahtiselle kuuluvia varoja. Miksi?

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *